Kannanotot

Blogi

Kuluttajansuojassa rima korkealle!

23.3.2011 BlogiVauras Eurooppa Kannanotot

Kts. myös tiedote ”Suomalainen kuluttajariitalautakunta-malli olisi hyvä koko Euroopalle”

Komission epäonnistuneen esityksen jälkeen parlamentin onnistui edistää korkean kuluttajansuojan tasoa: parlamentti äänestää kankeasti edenneestä kuluttajansuojadirektiivistä huomenna.

Euroopan-laajuisen korkean kuluttajansuojan taso on meidän kaikkien etu ja yksi laadukkaan ja ympäristöllisesti kestävän tuotannon takeista.  Tätä näkökulmaa puolustin myös viime vuoden lopulla talousasioiden valiokuntaan asiasta laatimassani lausunnossa. Päävastuuvaliokunta asiassa on sisämarkkinoiden valiokunta.

Komission alun perin antama direktiiviesitys oli monelta osin ongelmallinen: esimerkiksi kulutustavarankauppaa koskeva kappale olisi heikentänyt kuluttajansuojan tasoa useammassa jäsenmaassa, erityisesti tavaroiden virhevastuun osalta.

Pitkällisten ja monisyisten neuvottelujen jälkeen esityksestä on muokkautunut aikalailla hyväksyttävä kokonaisuus. Täysharmonisointi näyttäisi näillä näkymin tulevan koskemaan pelkästään etä- ja kotimyyntiä. Virhevastuun osalta päädyttiin minimiharmonisointiin – kansallisesti on näin mahdollista pitää tässä kohtaa kiinni korkeamman suojan tasosta. Mielestäni Euroopan tasolle tulisi tässä ulottaa hyvä suomalainen käytäntö, jossa tuotteen virhevastuuta ei kiinnitetä johonkin tiettyyn vuosirajaan, vaan se kattaa koko tuotteen luonnollisen käyttöiän. Myös suomalaista kuluttajariitalautakunta-mallia tulisi tuoda Eurooppaan, jotta voidaan yhdistää korkeatasoinen kuluttajansuoja ja tasapuoliset kaupan edellytykset yrittäjille. Eurooppalaisesta kuluttajakeskusten verkostosta tulisi kehittää oikeusviranomainen ratkaisemaan tuotteiden myyjien ja kuluttajien välille mahdollisesti syntyviä riitoja. Näin varmistettaisi se, ettei riidan ratkaisuun tuhraannu tuhottomasti aikaa, eikä oikeussaleja kuormiteta soviteltavissa olevilla kiistoilla.

On hyvä, että kuluttajansuojan piiriin ovat nousemassa myös niin kutsutut aineettomat hyödykkeet, jotka direktiivi määrittelisi nyt tavaroiksi. Otin omassakin mietinnössäni esille digitaaliset tuotteet ja esitin niiden sisällyttämistä direktiiviin. On hyvä, että tämä esitys säilyi käsittelyssä mukana. Yhä useampi tuote varsinkin viihde- ja kulutuselektroniikan alalla sisältää fyysisen tuotteen ohella yhdistelmän ohjelmistoja tai muita immateriaalisia tuotteita sekä palveluja. Mikäli asiaa ei huomioida tässä direktiivissä, on olemassa vaara, että myöhemmin joudutaan asiasta säätämään erikseen. Tämä aiheuttaisi ostajille ylimääräisen hallinnollisen taakan, eikä ainakaan selkiyttäisi kuluttajien käsitystä oikeuksistaan.

Toinen keskeinen kysymys laatimassani mielipiteessä oli pienten kuluttajaluottojen sääntely. Parlamentissa oli alun perin kiinnostusta sisällyttää erityisesti pikavipit direktiiviin, mutta käytännön hankaluuksiin törmättyään raportööri, saksalainen Andreas Schwab luopui hankkeesta. Näen, että sekä pikavipit että muut uudet, pienen lähtöpääoman takia muun sääntelyn ulkopuolelle jäävät rahoituspalvelut tulee kuitenkin jo lähitulevaisuudessa sisällyttää joko rahoitusmarkkinasääntelyyn tai sitten kuluttajaoikeuksia koskevaan sääntelyyn. Kyseisiä palveluita on markkinoille putkahdellut useita, eikä ole kuluttajien eikä myöskään yritysten etu, että nämä jäisivät täysin sääntelyn ulkopuolelle ja villien käytäntöjen varaan.

Korkean kuluttajansuojan tasoa puolustin myös toisesta kuluttajansuojadirektiiviin tiiviisti linkittyvää hanketta koskevassa lausunnossani: eurooppalainen sopimusoikeus limittyy tiukasti kuluttajansuojaan, mutta menee soveltamisalansa osalta tätä pidemmälle. Niin ikään talousasioiden valiokunnalle laatimani lausunto hyväksyttiin yksimielisesti eilen (22.3.).

Sopimusoikeuden piiriin luettaisiin yritysten ja kuluttajien välisen kaupan lisäksi yritysten välinen kauppa – yhteiseurooppalainen sopimusoikeus olisi erityisesti kätevä tilanteessa, jossa kaksi erimaalaista, eurooppalaista PK-yritystä käy rajojen yli kauppaa. Lausunnossani kannatin niin kutsutun valinnaisen sopimusoikeusinstrumentin luomista, jossa eurooppalainen sopimusoikeus ei suoraan velvoita ketään, vaan osapuolten olisi mahdollista valita, käyttävätkö ne sopimuksissaan kansallisia säädöksiä vai yleiseurooppalaista sopimusoikeutta.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista