Euromaiden johtajat kokoontuvat parhaillaan Brysselissä päämääränään sopia perusteet EU:n pysyvämmälle vastaukselle talouskriisiin. Lopullisesti päätökset nuijitaan pöytään maaliskuun lopun neuvoston kokouksessa, jossa on tarkoitus päättää muiden muassa niin kutsutusta kilpailukykypaketista, uudesta vakausmekanismista ja talouspolitiikan koordinaatiota koskevasta lainsäädäntöpaketista.

Kokouksen lopputulemia on jo etukäteen ehditty veikkailemaan haljuiksi. Tätä ei soisi tapahtuvan: jo sovittujen toimenpiteiden ja rakenteiden vesittäminen ei ole kenenkään etu. Talouskriisin edetessä EU on pakon edessä sopinut kriisiratkaisun toisensa jälkeen. Valitettavasti pakkoraossa tehdyillä hätäratkaisuilla ei ole mahdollista luoda tavoiteltua vakautta markkinoille, eikä myöskään turvata tulevan kasvun edellytyksiä. Vain kunnianhimoisilla päätöksillä ja osoittamalla pystyvänsä pitkäjänteiseen ja koordinoituun toimintaan on mahdollista rauhoittaa markkinat ja varmistaa uuden kasvun perusteet.

Pysyvien mekanismien avulla on mahdollisessa tulevaisuuden kriisissä mahdollista vastata tilanteeseen sekä nopeammin että koordinoidummin, mikä jo osaltaan ehkäisee kriisin eskaloitumista. Yhtä tärkeää on, että mekanismit pysyvät yhteisömenettelyn piirissä: hallitustenvälinen toiminta on kulloisenkin tilanteen oikkujen varassa, kun taas yhteisömenettely on sekä julkista että yleensä pitkäjänteisempää ja yleisen eurooppalaisen edun mukaista. Yhteisömenetelmä on myös pienen jäsenmaan, kuten Suomen etu. Lausunnossaan myös Suuri valiokunta puolusti tätä näkökulmaa ansiokkaasti.

Talouden ohjauspuitteet linkittyvät myös toisaalta tiukasti tulevaisuuden talouskasvuun: tehokkaampien ja toimivampien rakenteiden tulee tukea jäsenmaiden kilpailukykyä. Talouskuri ja hallitsemattoman velkaantumisen pysäyttäminen ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta samalla tulee pitää huoli siitä, ettei Eurooppaa säästetä hengiltä. Tässä EU2020-strategia on keskeisessä asemassa; yhtä keskeistä on jäsenmaiden todellinen tahto toteuttaa strategia samansuuntaisin toimin.

Vakaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan rakentamisen paketti on monikulmainen. Niin unionin kuin jäsenmaidenkin budjetit tulee sitoa tiukemmin EU2020-tavoitteiden mukaisesti. Myös koheesiorahojen käytön uudistamista tulee pohtia niin, että myös ne osaltaan palvelevat EU2020-strategiaa nykyistä paremmin. Varainsiirtoveroa tulisi niin ikään vakavasti harkita, myös mahdollisena unionin omana tulonlähteenä.

Kunnianhimoiseen pakettiin kuuluvat näiden lisäksi vielä ainakin nykyistä suurempi ponnistus yhdentää EU-valtioiden veropolitiikkaa, erityisesti yritysveron osalta sekä avarakatseinen suhtautuminen yhteisiin eurooppalaisiin joukkovelkakirjoihin, eurobondeihin.

Loppukevennykseksi aiheeseen sopiva vitsi:

Barack Obama, Vladimir Putin ja José Barroso olivat keskustelemassa Jumalan kanssa. Obama tiedusteli Jumalalta: ”Koskahan Yhdysvallat saa takaisin taloudellisen ja poliittisen valta-asemansa maailmassa? Vaalitkin ovat tulossa ja tämä olisi tarpeellista tietoa”. Jumala mietiskeli hetkisen ja vastasi: ”valitan, mutta ei vielä sinun valtakaudellasi”. Putin puolestaan kysyi: ”Koska Venäjä saavuttaa sille kuuluvan globaalin johtoaseman?”. Jumala murahti: ”valitan, mutta ei sinun valtakaudellasi”. Barroso vuorostaan tiedusteli:”Hyvä Jumala, koskahan Euroopan unionista tulee aidosti yhtenäinen ja jäsenvaltiot alkavat vihdoin puhaltaa yhteen hiileen?”. Jumala oli hetken hiljaa, kunnes alkoi kiemurella vaivautuneesti ja puuskahti: ”valitan, mutta ei ainakaan minun valtakaudellani!”.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan