Kreikkalaiset äänestivät sunnuntaina selvällä enemmistöllä ”ei”, vaikka itse kysymys oli monelle epäselvä. Jos kysymys on epäselvä, vastaustakin on vaikeaa tulkita. Selvää on ainoastaan, että kreikkalaiset ovat väsyneet talousahdinkoon, ja että neuvottelut Kreikan ja instituutioiden (euroryhmä, EKP ja IMF) välillä jatkuvat vielä hankalammista asemista kuin viikko sitten.
Äänestystulos ei kerro mitään kreikkalaisten halusta irtautua valuuttaunionista. Jatko on kuitenkin täysin kreikkalaisten käsissä siinä, mistä ehdoista lähdetään jatkossa neuvottelemaan. Euromaiden tarjoama sopimus umpeutui jo viikko sitten tiistaina, ja eilen selväksi tullut Kreikan kansan mielenilmaus ei suoraan velvoita muita euromaita mihinkään. Pääministeri Tsipras varmasti kokee saaneensa neuvotteluasemalleen vahvistusta omalta kansaltaan, mutta hänen on vielä voitettava kollegoidensa ja instituutioiden tuki uusille kompromissiehdotuksille.
Vaikka Kreikassa kuohuu, markkinat ovat EU:ssa yleisesti pysyneet suhteellisen vakaina. Vuodesta 2009 on tultu pitkälle siinä, miten maat ovat varautuneet epävakaisiin aikoihin, ja finanssilaitoksilla on parempi sietokyky markkinaheilahteluille kuin koskaan euron historiassa. Luottamus euroalueen vakausmekanismeihin on nyt ansaittu kovan työn ja lakiuudistusten jälkeen, minkä osoittaa se, että muiden talouskriisin läpikäyneiden eurovaltioiden – Espanja, Italia ja Portugali – valtion velkakirjojen korot ovat reilussa kolmessa prosentissa, kun edellisen Grexit-kriisin aikaan vuonna 2012 korot nousivat seitsemään prosenttiin.
Kriisin alkamisen jälkeen EU:ssa on perustettu kolme valvontaelintä pankeille, vakuutuksille ja arvopaperimarkkinoille. Pankkiunionin puitteissa on perustettu erikseen yhteinen valvontamekanismi Euroopan keskuspankin sisälle, ja ensi vuodesta alkaen yhteinen kriisinratkaisumekanismi saavuttaa täydet toimivaltuudet. Vakavaraisuussäännöt on tehty varmistamaan, etteivät eurooppalaisten finanssilaitosten mahdolliset konkurssit enää aiheuta kuluja veronmaksajien kukkaroille.
Jäsenvaltioiden keskinäinen tiedonvaihto ja sitoutuneisuus yhteisiin pelisääntöihin ovat vahvistuneet talouden ohjausjaksojen käyttöönoton myötä. Niin sanotulla 6-pack sopimuksella vuonna 2011 jäsenvaltiot sitoutuivat pitämään julkisen velan korkeintaan 60 %:ssa ja budjetin alijäämän korkeintaan 3 %:ssa BKT:hen nähden. Sopimusta vahvistettiin vuonna 2013 2-packilla, jossa säädetään euroalueen vakavissa vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita koskevista säännöistä sekä koko euroalueen maiden talousarviosuunnitelmien seurantavaatimuksista.
Komissio käy vuosittain läpi jäsenmaiden taloudellista tilaa ja rakenneuudistuksia makroekonomisten indikaattorien avulla, jonka jälkeen se julkaisee suositukset tuleviksi toimenpiteiksi. Vaikka samantapaisia järjestelyjä oli olemassa jo ennen velkakriisin puhkeamista, valvonta ei ollut nykyisellä tasolla eikä kansallisia budjetteja ollut avattu yhteistarkasteluun. Tämä mahdollisti Kreikan tapauksessa keinottelun johdannaisilla, jotka kätkivät valtion velan todellisen määrän.
Tieto velkaantumisesta ei itsessään riitä huonon kehityksen taittamiseksi, vaan velkaantumisen syyt täytyy tunnistaa ja korjata ajoissa. Sen vuoksi nykyään niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa tähdennetään rakenteellisten uudistusten tärkeyttä. Kriisejä ja virhearvioita tulee väistämättä tapahtumaan myös tulevaisuudessa, mutta vahinkojen leviäminen sekä maantieteellisesti että toimintasektorilta toiselle täytyy pystyä ehkäisemään.
Muut vaihtoehdot tulevat välttämättä kalliiksi, kuten nykyinen kriisi on osoittanut. Epätietoisuus ja päätöksien lykkääminen on kaikkein tuhoisinta luottamukselle ja investoinneille, joista tulevaisuuden kasvu on riippuvaista. Tämän Kreikka on joutunut kokemaan karvaasti viime vuosina, eikä ero eurosta tuo maalle yhtään parempia näkymiä. Valitettavasti pelkkä devalvaatio ei riitä kuittaamaan Kreikan melkein 250 miljardin euron velkataakkaa, eikä Kreikka pääse pakoon taloudellisia siteitään muuhun Eurooppaan ja eurovaltioihin, joiden kanssa se on sidottu joko yhteisen kasvun tai edelleen jatkuvan epävarmuuden tielle.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan