Kannanotot

Blogi

Korkokeinottelua

18.7.2012 BlogiVauras Eurooppa Kannanotot

Herrat Diamond ja Agius eivät näinä päivinä lukeudu Lontoon suosituimpiin henkilöihin, vaikka lehtien palstoilla ahkerasti komeilevatkin. Barclay’s pankin nyt jo entinen toimitusjohtaja ja ex-puheenjohtaja ovat antaneet kasvot yhä vain paisuvalle skandaalille, joka seurasi pankille Libor-viitekoron manipuloinnista läimäistyä 360 miljoonan euron sakkoa.

Viitekorkojen merkitystä finanssimarkkinoilla ei voi väheksyä: esimerkiksi Suomessa monelle asuntovelalliselle on tuttu euribor, johon oman lainan korko on sidottu. Liborin merkitys on perinteisemmin yritysrahoituksen puolella, viitekorkona vaihtuvakorkoisissa sopimuksissa. Libor, kuten euriborkin, lasketaan päivittäin tiettyjen pankkien noteerauksista, joista on puhdistettu pois 15 % alhaisimmista ja korkeimmista noteerauksista.

Vuosille 2005–2008 ajoittuneen manipulaation koko laajuutta ja kerrannaisvaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Libor-viitekoron merkitys on perinteisempiä lainamarkkinoita vielä huomattavampi johdannaismarkkinoilla. Siihen on sidoksissa tuhansien miljardien eurojen arvosta erilaisia johdannais- ja lainasopimuksia. Liborin vaikutus ei rajoitu Eurooppaan: Yhdysvalloissa on arviolta 900 000 asuntolainasopimusta, jotka oli kyseisenä aikana sidottu Liboriin. On myös lähes varmaa, ettei manipulaatio ollut yksin Barclaysin harjoittamaa – tai rajoittunut pelkästään Liboriin. Korkomanipulaatioon on tällä hetkellä liitetty 16 eri pankkia ja Euroopan lisäksi tutkimuksia tehdään Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. Myös euriboria epäillään manipuloidun.

Vuosina 2005–2006 Barclaysin henkilökunnan harjoittama manipulaatio oli lähinnä henkilökohtaisten voittojen tavoittelun ajamaa, mutta finanssikriisin alkupäivinä manipulaatiolla pyrittiin yhä enenevässä määrin piilottamaan pankin huono kunto ja turvaamaan sille markkinoilta rahoitusta paremmilla ehdoin, kuin heikko taloudellinen tilanne olisi oikeuttanut.

Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattaminen ja tasapuolisen pelikentän takaaminen kaikille osallistujille muodostavat hyvin toimivien markkinoiden peruskiven. Markkinoiden manipulointi ja sisäpiirikaupat horjuttavat tätä perustaa. Siksi hyvin toimiva, kaikki markkinapaikat ja -toimijat kattava sisäpiirilainsäädäntö on äärimmäisen tärkeää. Parlamentilla on tällä hetkellä käsittelyssä markkinoiden väärinkäyttöä ja manipulointia koskeva asetusesitys, joka pyrkii nimenomaan tukkimaan nyt olemassa olevan lainsäädännön porsaanreikiä, minkä lisäksi kepulikonsteista rankaistaan tulevaisuudessa ankarammin. Vastaan varjoraportöörinä oman ryhmäni kannoista lainsäädäntöön.

Komission antamassa esityksessä viitekorkojen manipulaatiota ei ole suoranaisesti katettu, vaan tällaiseen manipulaatioon päästäisiin käsiksi vain epäsuorasti: johdannaisten manipulaatio on sisällytetty uudistettuun esitykseen. Sisämarkkinakomissaari Barnier lupasi kuitenkin parlamentille toissa viikolla puhuessaan esittää jo annettuun ehdotukseen tiukennusta, jolla varmistettaisiin myös se, että viitekorkojen manipulointi on suoraan rangaistavaa.

Bob Diamond on ollut otsikoissa aiemminkin: Barclay’s myönsi puheenjohtajalleen viime vuonna makeat 25 miljoonan punnan bonukset. Kriisi paljasti sen, mihin aggressiivinen ja lyhytnäköinen voitontavoittelu pahimmillaan johtaa. Tällaista käytöstä palkitsevat bonukset ovat osa haitallista järjestelmää, josta tulee pyrkiä eroon. Pankkiirien ylimitoitettuja bonuksia ollaan yritetty suitsia kansallisella lainsäädännöllä, Euroopan-tasolla parlamentti on ehdottanut bonuksien rajoittamista mm. pankkien pääomia sääntelevässä lainsäädännössä.

Sekä Libor-keinottelu että keskustelu bonuksista paljastavat jälleen kerran sen, miten kriisiä edeltävä höllä sääntely mahdollisti monenmuotoiset väärinkäytökset. Näiden vaikutukset eivät rajoitu vain finanssimarkkinoihin. Tarvitaan sääntelyä, joka varmistaa reilut pelisäännöt kaikille: rötöksellä ei saa rikastua. Markkinoiden väärinkäyttöä suitsiva ja sanktioiva lainsäädäntö tulee osaltaan varmistamaan tämän. On äärimmäisen tärkeää, että parlamentti ja jäsenmaat laativat lainsäädännöstä sellaisen, että tulevaisuuden barclaysit toimivat rehdimmin.

Viime aikoina puhututtanut pankkiunioni ja kysymys siitä, kenen ja miten jatkossa tulisi varmistaa pankkien riittävät pääomat ja varojen rahastoiminen sateisen päivän varalle, linkittyy osaltaan myös tähän samaan keskusteluun. Ei voi olla niin, että väärinkäytökset päätyvät loppujen lopuksi aina kansalaisten maksettavaksi. Bonukset ja pankkien häikäilemättömät väärinkäytökset osoittavat, ettei pelkkiin puheisiin voida eikä saa luottaa: tarvitaan sääntelyä.

Viimeisimmän finanssikriisin kustannukset eivät ole mitättömät: EU-maat lupasivat yhdessä ja erikseen finanssikriisin hoitamiseen – finanssisektoriensa ja pankkiensa pääomittamiseen ja tukemiseen, pankkiensa vastuiden takaamiseen ja muuhun kriisintorjuntaan – 4 600 miljardia euroa, mikä on lähestulkoon 40 % koko EU:n vuoden 2009 bruttokansantuotteesta. Luvatusta avusta käytettiin yksin vuoden 2008–2009 aikana noin 2 300 miljardia euroa. Tuki tuli valtioiden, siis kansalaisten, rahapusseista. Nyt on aika luoda järjestelmä, jossa pankeilta itseltään kerätään varoja rahastoon, josta tarvittaessa maksetaan sekä mahdollisista konkursseista, selvitystiloista että talletussuojasta aiheutuvat kulut. Pankkien tulee osallistua rahastoon summilla, jotka vastaavat niiden kokoa ja riskialttiutta. Järjestelmää täydentämään tarvitaan vahva eurooppalainen valvoja.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista