Talvivaaran konkurssiuhka on nostanut julkisuuteen oikeusoppineiden kiistelyn siitä, kuka maksaa kaivoksen ympäristöongelmien käsittelystä aiheutuvan laskun. Samalla spekuloidaan kaivoksen siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen.
Konkurssioikeuden keskeisiä periaatteita on velkojien yhdenvertainen kohtelu. Tämän lähtökohdan soveltaminen ympäristölakien mukaisiin erilaisiin julkisoikeudellisiin ympäristövastuisiin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Talvivaaran kaivosalueella olevia ympäristöongelmia ei voi nollata konkurssioikeuden periaatteiden mukaisesti konkurssihetkellä. Alueella olevat ylimääräiset vesimassat tai kaivosjäte eivät häviä mihinkään konkurssihetkellä. Konkurssipesän täytyy toimintaa mahdollisesti jatkavana vastata alueen ympäristöriskien hallinnasta ennen kuin velkojien saamisia aletaan maksaa.
Konkurssi- ja ympäristölainsäädännön välinen suhde on oikeusoppineiden puheenvuorojen perusteella epäselvä. Tämä epäselvyys antaa mahdollisuuden konkurssipesän velkojien itsekkäille saalistusyrityksille ympäristön, luonnon ja veronmaksajien kustannuksella.
Jos velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen pohjautuvaa konkurssioikeuden nollausideaa sovellettaisiin velkojien vaatimuksesta sellaisenaan ympäristövastuisiin, lopputulos olisi todella erikoinen. Konkurssipesän velkojat tyhjentäisivät pesän varat ja myisivät kaivoksen vastuista vapaana jollekin ulkomaiselle toimijalle.
Talvivaaran aiemmin aiheuttamien ympäristöongelmien korjaaminen ja alueella olevien ympäristöriskien hallinta voisivat kaatua tällöin osittain veronmaksajien maksettavaksi, jos yrityksen vakuudet ja vakuutukset eivät niitä kattaisi.
Tällainen uhkakuva ei liene kuitenkaan todennäköinen voimassa olevankaan lainsäädännön perusteella. Konkurssipesän ympäristövastuita on kuvattu muun muassa konkurssipesiä valvovan konkurssiasiamiehen suosituksessa Konkurssipesän haltuunotto (päivitetty 2009).
Suosituksen mukaan konkurssipesä on jätelain tarkoittamana jätteen haltijana massavelkaisessa vastuussa jätteen asianmukaisesta käsittelystä, kuten ennakkotapauksessa KHO 2003:51 on linjattu. Jos konkurssipesä jatkaa ympäristöä pilaavaa toimintaa, se saattaa joutua konkurssiasiamiehen näkemyksen mukaan massavelkaiseen vastuuseen myös ennen konkurssin alkamista tapahtuneesta maaperän tai pohjaveden pilaantumisesta sekä vastuuseen myös velallisyrityksen aiheuttamasta ympäristövahingosta.
Linjaukset jättävät tarpeettoman paljon tulkinnanvaraa.
Konkurssipesän ympäristövastuista täytyisi säätää selvemmin ympäristölainsäädännössä, jotta velkojien itsekkäille saalistusyrityksille ympäristön, luonnon ja veronmaksajien kustannuksella ei annettaisi mahdollisuutta. Eri lakeihin tulisi kirjata selvästi, että jos konkurssipesä jatkaa ympäristöä pilaavaa toimintaa, se on massavelkaisessa vastuussa myös ennen konkurssin alkamista tapahtuneiden ympäristöongelmien hallinnasta, korvaamisesta ja ympäristön ennallistamisesta.