Saimaannorpan suojelutilanne näyttää pitkästä aikaa valoisammalta kuin aikoihin. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti maanantaina lähettäneensä lausuntokierrokselle asetusluonnoksen, jossa kiellettäisiin keväinen verkkokalastus niissä Saimaan osissa, joissa ei ole saatu aikaan vapaaehtoista sopimusta kalastuksenrajoituksesta.
Käytännössä asetuksella näin paikattaisiin ne aukot, joita sopimusalueeseen on jäänyt siksi, että osa kalastuskunnista ei syystä tai toisesta ole halunnut sopia vapaaehtoisista rajoituksista. Ministeriö tosin jättää yhä pienen varauksen ja sanoo, että ”jos sopimalla ei saada aikaan riittävän yhtenäistä kalastuksenkieltoaluetta kevääksi, otetaan nyt lausunnolle lähtenyt asetus käyttöön.”
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa (kesk.) on syytä kiittää siitä, että hän on tuonut asetusluonnoksen esille. Nyt on oletettava, että tänä keväänä saadaan aikaan täysin kattava kalastusrajoitusalue saimaannorpan turvaksi joko sopimuksilla tai asetuksella.
Enää ei ole aikaa vetkuttelulle, ei vaikka kuinka vaalit ovat tulossa. Helmikuun puoliväliin asetettu takaraja sopimusten allekirjoituksille sivuutettiin ja jos ei sopimuksiin kattavasti päästä, niin tilanne on korjattava asetuksella pikimmiten.
Norppa ei osaa lukea karttaa eikä tiedä missä sen olisi turvallista uida ja kalastaa. Väärään kohtaan osuessaan yksikin lian järeä kalanpyydys riittää yhden hylkeen turmioksi. Kun kanta on vain noin 270 hyljettä, niin jokainen norppa ja kuutti on tärkeä.
EU:n komissio antoi viime vuonna Suomelle virallisen huomautuksen siitä, että Suomi ei riittävällä tavalla suojele saimaannorppaa. Kyseessä on EU:n luontodirektiivissä tiukkaa suojelua vaativa laji, mutta siitä huolimatta potentiaalisesti haitallisia kalastusmenetelmiä voidaan edelleen käyttää, eivätkä rajoitukset ole voimassa kaikkialla Natura 2000 -alueilla.
Kysyin itse jo aiemmin norpan suojelun tasosta komissiolta ja olen monesti kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka periaatteessa onkin kaunis tavoite saada aikaan kattava sopimusverkosto vapaaehtoisin sopimuksin, niin käytännössä nopeampaan tulokseen olisi päästy, jos kevätverkkokalastuksen kieltävä asetus olisi annettu jo aiemmin. Samalla olisi voinut olla mahdollista välttää nyt eräillä alueilla käyty varsin repivä suojelukeskustelu.