Tämän viikon tiistaina ilmoille lehahti uutinen, jota noteerattiin julkisesti vähemmän kuin olisi ansaittu. Uutinen, josta niin EU-kriitikoiden kuin eurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseen myönteisesti suhtautuvien tulisi iloita.
Kansalliset parlamentit käyttivät ensimmäistä kertaa koskaan mahdollisuuttaan heilauttaa ns. keltaista korttia, eli oikeuttaan palauttaa komission esitys takaisin tilanteessa, jossa esitys todetaan niin sanotun toissijaisuusperiaatteen vastaiseksi. Eli periaatteen, jonka mukaan EU:n tulee toimia vain silloin, kun sen toiminta on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi.
Maaliskuussa komissio antoi esityksen, joka olisi toteuttaessaan rajoittanut työtaisteluoikeuden harjoittamista suhteessa sijoittautumis- ja palvelujen tarjoamisen vapauteen, eli siihen, missä määrin ammattiyhdistysliike voi puolustaa jäseniään rajat ylittävissä tilanteissa. Me suomalaiset muistamme hyvin asian taustalla olleen Viking Line -tapauksen, jossa palkkaus- ja työtaisteluasiat etenivät tuomioistuimen käsittelyyn. Nyt käsillä ollutta komission esitystä on aiheesta arvosteltu kansainvälisten sopimusten ja perusoikeuksien vastaiseksi.
Uutinen kansallisten parlamenttien toiminnasta on tärkeä kahdestakin syystä. Ensinnäkin se alleviivaa sitä tosiasiaa, että EU:n toimet alistuvat aina kansainvälisille sopimuksille. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n standardit ovat syntyneet huolellisten ja pitkällisten kansainvälisten prosessien tuloksena. Niitä ei voi, eikä tule jättää huomioimatta. Samantyppinen tilanne kansainvälisen oikeuden ja EU-toiminnan osalta koskee itse asiassa myös viime aikoina esillä ollutta ns. rikkidirektiiviä. Taustalla oleva Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n sopimus on todellisuutta, jota EU-direktiivit eivät pois pysty pyyhkäisemään, vaikka kuinka tekisi mieli. Kansainvälisen oikeuden ja EU-päätöksenteon välinen suhde tulee aina pitää mielessä.
Toiseksi, tapaus kertoo siitä, että Lissabonin sopimuksella tavoiteltu eurooppalaisen demokratian vahvistaminen toimii. Eurooppalaisen yhteistyön kehittäminen on mahdollista vain siten, että se rakentuu demokraattisesti kestävälle pohjalle. Myös kansalliset parlamentit voivat älähtää, jos näyttää siltä, että keskeiset periaatteet ovat uhattuna. Nyt kävi näin, ensimmäistä kertaa. Ja hyvä niin.
Blogi julkaistu Iltalehdessä 28.5.2012
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan