Aamukahvini oli mennä tänään väärään kurkkuun, kun luin Helsingin Sanomista ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokan kommentin Natura-alueille suunnitelluista kaivoksista. Ymmärsin Pokan kommentin siten, että ympäristöministeriö haluaa nopeuttaa kaivoslain mukaisten lupien myöntämistä Natura-alueille.
Ajaako nykyinen ympäristöministeriö todellakin sitä, että kaivostoimintaa tulisi nykyistä helpommin voida harjoittaa myös Natura-alueilla? Entisenä ympäristöministerinä pitäisin tällaista linjausta käsittämättömänä ja myös Suomen EU-sitoumusten vastaisena. Toivottavasti ymmärsin Pokan lausahduksen väärin tai häntä oli juttuun siteerattu epätarkasti.
Uutisointi Natura-alueille suunnitelluista kaivoshankkeista herättää vakavan kysymyksen nykyisen kaivoslainsäädäntömme ajantasaisuudesta. Eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan uuden hallituksen ohjelmaan tulee kirjata kiireellinen kaivoslain kokonaisarviointi ja arvioinnin perusteella käynnistettävä kaivoslain uudistaminen.
Nykyinen kaivoslakimme ei lainkaan vastaa niihin tarpeisiin, joita kaivostoiminnan ohjaamisessa nyt ja tulevaisuudessa tarvittaisiin. Laki on peruslähtökohdiltaan vanhentunut ja synnyttää turhia konflikteja.
Suomen monipuoliset mineraalivarannot ovat merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme. Tarvitsemme kaivostoimintaa raaka-aineiden saamiseksi teollisuudellemme ja turvataksemme kaivosalan työpaikkojen kautta tasapainoisen alueellisen kehityksen. Mineraalialan innovatiivisesta teknologiateollisuudestamme on muodostunut merkittävä globaali toimija ja tärkeä työllistäjä.
Kaivoslainsäädännön tulisi kannustaa mineraalivarantojemme viisaaseen ja kestävään hyödyntämiseen. Näin ei tällä hetkellä ole. Kaivoslaki ei tue tasapainoista alueellista kehitystä ja työllisyyttä, eikä edistä resurssitehokasta ja vastuullista mineraalitaloutta.
Kaivoslaissa on kolme perustavanlaatuista ongelmaa, jotka seuraavan hallituksen tulisi korjata:
– kaivoslaki kannustaa tuhlailevaan mineraalien hyödyntämiseen,
– kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa ei voida ottaa riittävästi huomioon vaikutuksia muihin elinkeinoihin, sekä
– paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa riittämättömät.
Kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen on kuvannut kaivoslain kannustavan ”luonnonvarojen katastrofaaliseen ryöstökäyttöön”. Tähän kannustaa kaivoslain valtausjärjestelmä. Vaikka uudessa kaivoslaissa ”valtaus” on korvattu käsitteellä ”malminetsintälupa”, uusikin laki perustuu valtausjärjestelmään.
Valtausjärjestelmä tarkoittaa, että laki antaa kenelle tahansa mineraalien löytäjälle etuoikeuden niiden hyödyntämiseen ja kaivoksen perustamiseen. Maanomistaja ei kaivoslain mukaan voi estää kaivoksen tulemista omille mailleen. Omistajalle maksetaan vain minimaaliset korvaukset alueelta löytyvistä kaivosmineraaleista ja kaivostoiminnan haitoista.
Valtausjärjestelmä kannustaa tehokkaaseen luonnonvarojen hyötykäyttöön. Arvokkaiden kaivosmineraalien mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ei voi olla Suomen kansantalouden etujen mukaista. Kaivoslain valtausjärjestelmän vuoksi arvokkaat kaivosmineraalimme hyödynnetään nopeasti ulkomaisten yritysten toimesta muutaman vuosikymmenen kuluessa. Jäljelle jäävät vain haitat. Tämä on erittäin lyhytnäköistä, kun tiedämme kaivosmineraalien arvon olevan tulevaisuudessa huomattavasti nousemassa niiden niukkuuden vuoksi. Valtausjärjestelmä on todella vanhanaikainen malli ohjata niukkenevia luonnonvaroja koskevaa päätöksentekoa.
Kaivoslaki ei nykyisellään ole ympäristölaki, joka asettaisi mainittavia esteitä kaivostoiminnalle. Kaivoslaki on säädetty turvaamaan ennen kaikkea kaivosyrityksen oikeuksia. Tämä tarkoittaa, ettei kaivostoiminnan kokonaisvaikutuksia voida kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa ottaa huomioon.
Kaikkein ongelmallisinta on, ettei kaivoslaki lainkaan tunnista sitä, että kaivoksista voi olla haittaa muille elinkeinoille.
Kaivostoiminta voi tuoda jollekin paikkakunnalle vaikkapa 15 vuodeksi 100 työpaikkaa, mutta samalla viedä pysyvästi useiksi vuosikymmeniksi työpaikan useilta sadoilta henkilöiltä. Eikö tällöin olisi järkevää punnita kaivostoiminnan hyötyjä ja haittoja keskenään? Tämä ei nykyisen kaivoslain mukaan ole mahdollista. Kaivoslain mukaiset luvat on myönnettävä riippumatta kaivoksen kielteisistä vaikutuksista muille elinkeinoille.
Kysymys kaivostoiminnan kielteisistä työllisyysvaikutuksista on ajankohtaisesti esillä Ylläksen ja Rukan läheisyyteen suunniteltujen kaivosten matkailuvaikutusten yhteydessä. Molemmilla paikkakunnilla matkailu on tärkeä työllistäjä.
Tähänastiset tiedot Rukan ja Ylläksen läheisyyteen suunnitelluista kaivoksista antavat aiheen epäillä, että kaivoksista muodostuisi merkittävä imagohaitta alueen matkailulle. Tällöin on vain valittava kaivoksen ja matkailun välillä. Oma valintani on selvä: kaivokset eivät sovi kansallismaisemaan.
On kuitenkin jossakin määrin tulkinnanvaraista, voivatko paikalliset päättäjät Kuusamossa ja Kolarissa niin halutessaan tehokkaasti estää matkailua vahingoittavien kaivosten perustamisen.
Kaivoslaki kyllä edellyttää, että kaivostoiminta perustuu maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan, mikä antaa kunnille mahdollisuuden estää kaivosten perustamisen kaavoitusvaltaa käyttäen. Säännöksessä on kuitenkin porsaanreikiä eikä sitä ole tarkoitettu kaivoksia koskevaksi kuntien veto-oikeuspykäläksi. Saattaakin olla mahdollista, että kaivos voidaan joissakin tilanteissa perustaa johonkin kuntaan, vaikka kunta kaivosta vastustaisi.
Kaivoslakia on kuntien päätösvallan osalta selkeytettävä. Kaivoslakiin tulee säätää selvä säännös, joka edellyttää kunnan suostumusta sen alueelle perustettavalle kaivokselle. Uraanikaivosten osalta ydinenergialaissa on jo tällä hetkellä säännös kunnan veto-oikeudesta.
Kaivoslain uudistamisessa tulisi vakavasti harkita, että Suomessa ei tulevaisuudessa sallittaisi lainkaan avokaivoksia. Tämä olisi järkevää innovaatiopolitiikkaa: kaivosten ympäristöhaitat minimoidaan samalla, kun edistetään Suomen vihreää huipputason kaivososaamista.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan