Piparkakun tuoksu kuuluu perinteisesti jouluumme. Piparkakun juuret ovatkin tuhansia vuosia vanhat: jo silloin Indusvirran laaksossa leivottiin piparkakkujen esimuotoja, hunajakakkuja. Tuolloin taikina valmistettiin vain jauhoista ja hunajasta. Hunajaa pidettiin jumalten ruokana ja antiikissa puolestaan siinä uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Hyvin säilyviä hunajakakkuja nauttivat niin keskiaikaiset munkit, paimenet kuin viikingitkin. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat paremmin olisivat ymmärtäneet, mitä niiltä pyydettiin, kakkuja ryhdyttiin muotoilemaan erilaisiksi hahmoiksi ja niitä alettiin koristella. Esimerkiksi viikingit uhrasivat sian muotoisia hunajaleipiä varmistaakseen näin rikkautensa.
Kansojen liikkuminen vaikutti ruokailutottumuksiin ja ruokakulttuurien kehittymiseen myös ennen muinoin. Faaraoiden Egyptistä hunajaleivonnaisten perinne siirtyi Eurooppaan paitsi Kreikan kautta, myös itään suuntautuneilta kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Pitkään hunajakakkuja saivat valmistaa vain luostarit, joilla oli ylijäämähunajaa mehiläisvahakynttilöiden valmistuksesta. Keskiajan lääketiede uskoi hunajan parantavaan voimaan, joka perustui mehiläisten synnittömyyteen. Nykyään tiedetään hunajan nauttimisen olevan hyväksi esimerkiksi kuumeiselle. Tänään tätä ”jumalten ruokaa” saa jokaisesta marketista, mutta keskiajalla sitä myytiin vain apteekeissa. Vähitellen hunajakakkuresepti levisi leipureiden tietoisuuteen.
Kun kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä ryhdyttiin lisäämään taikinaan. Mausteet antoivat leivonnaisille taivaallisen tuoksun ja maun, aivan kuin ne olisivat tuoneet viestin kaukaisesta paratiisista. Piparkakku oli syntynyt. Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita. Pipar- ja hunajakakut muokkaantuivat eripuolilla Eurooppaa erilaisiksi pipareiksi ja taikinan raaka-aineet vaihtelevat edelleen alueittain. Me pohjoismaissa käytämme taikinaan runsaasti voita, kun taas eteläisissä maissa käytetään hunajaa.
Pipar- ja hunajakakut kuuluvat eurooppalaiseen joulunaikaan. Esimerkiksi parlamentin täysistuntopaikassa Strasbourgissa paikallinen, elsassilainen piparkakkuversio on pain d’epice, hunajapohjainen leivonnainen, joka saa makunsa sitruuna- ja appelsiinihilloista sekä sitruunamehusta. Näille piparkakuille on Elsassissa oma museonsa ja niitä paitsi leivotaan kotona, myös hankitaan tunnelmallisilta joulumarkkinoilta.
Koko Euroopan joulumarkkinaperinteen uskotaan olevan peräisin Strasbourgista, missä ensimmäiset joulumarkkinat, Christkindelsmärik (Jeesus-lapsen markkinat), on pidetty jo 1570-luvulla. Strasbourgin, Euroopan virallisen joulupääkaupungin, joulumarkkinat on valittu kaksi kertaa peräkkäin parhaiksi ja ne ovat ehdottomasti vierailun arvoiset. Tunnelmallisten markkinoiden kojut pursuavat puisia perinnekäsitöitä, kuusenkoristeita, taidokkaita joulupalloja, -köynnöksiä ja -kransseja, mehiläisvahakynttilöitä.
Joulun perinteiset ja herkulliset tuoksut kutittelevat jo nenäämme paitsi markkinoilla, myös kotona. Mikäpä luo adventtiaikana paremmin jouluntuntua kuin pellillinen paistuvia pipareita. Ihmisen tuoksumuisti on vahva, jopa pidempi kuin näkö- tai kuulomuisti. Piparkakun tuoksu vieköön meidät jälleen muistoissamme jouluihin vuosia sitten ja olkoon mukana luomassa muistoja tulevaisuuteen juuri tästä joulusta.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan