Kannanotot

Blogi

Ilmasto- ja energiapaketti 2030 – haasteen mittainen vastaus?

22.1.2014 BlogiEkologinen Eurooppa KannanototUutisnauha

Ilmasto- ja energiapakettia 2030 koskeva komission esitys on kunnianhimoton, mutta hyvä alku ilmastopolitiikan tehostamiselle. Komissio esittää päästöjä leikattavaksi 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, sekä koko EU:ta koskevaa, sitovaa uusiutuvan energian tavoitetta. Tämä on asetettu 27 prosenttiin.

Ilmastonmuutos etenee vauhdilla, joka vastaa kaikkein pahimpia ennusteita. Kun sorvasimme Riossa 90-luvun alussa ilmastoa, luonnon monimuotoisuutta ja aavikoitumista koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ennustettiin nyt jo koettujen ilmastonmuutosilmiöiden toteutuvan vasta vuoden 2050 jälkeen.

Tähän mennessä jokainen neljästä hallitustenvälisestä ilmastopaneelista on joutunut tarkistamaan edeltäjänsä arvioita ilmastonmuutoksen etenemisen nopeudesta. Syksyllä 2013 julkaistu IPCC:n viidennen kierroksen ensimmäinen osaraportti vahvistaa paneelin aikaisemmin julkaisemia tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen etenemisestä. Pahimmassa skenaariossa maapallon keskilämpötila kohoaisi viime vuosikymmenten tasoon verrattuna lähes kolmesta viiteen astetta vuoteen 2100 mennessä. Maailmanpankin ennuste on tätäkin pessimistisempi: se ennustaa jopa 6 asteen lämpenemistä.

Eurooppalaisessa ilmastopoliittisessa päätöksenteossa on vahvasti sitouduttu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon ilmastonmuutoksesta. Vaikka nyt esitetty 40 % päästöleikkaus on linjassa komission aikaisemmin julkaiseman ”Tiekartta 2050” -tiedonannon  kanssa, on kyseenalaista, riittävätkö komission esittämät päästöleikkaukset uusimman tieteellisen tiedon valossa rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun kansainvälisesti sovittuun 2 asteeseen. Esimerkiksi IPCC:n arvioiden mukaan EU:n osuus maailmanlaajuisesta ilmastotaistelusta edellyttäisi yli 50 % päästöleikkauksia vuoteen 2030.

Päästöjen rajoittamisessa tärkeää olisi etupainotteisuus: tehdään nyt niin kunnianhimoisesti kuin vain pystytään, sillä myöhemmin leikkaukset käyvät yhä hankalammiksi ja kalliimmiksi toteuttaa. Ilmastomuutos tulee joka tapauksessa ihmiskunnalle hyvin kalliiksi. Kyse on vain siitä, ottaako nykyinen sukupolvi vastuuta vai jätetäänkö lasku tulevien sukupolvien maksettavaksi.

On myös hyvä pitää mielessä, että heikompien tavoitteiden vuoksi vähennettävien päästöjen määrä kasvaa absoluuttisesti, mikä tarkoittaa, että tarvittavien vähennyksien määrä tulevaisuudessa kasvaa. Samalla kasvaa riski siitä, että ylitämme maapallon kantokyvyn – niin kutsutun tipping pointin – minkä jälkeen ilmiö alkaa ruokkia itse itseään. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Siperian ikiroudan sulaminen, mikä vapauttaa metaania – äärimmäisen tehokasta kasvihuonekaasua.

Kunnianhimoisia ja selkeitä tavoitteita tarvitaan myös siksi, että ne tukevat eurooppalaisia yrityksiä: niitä, jotka ovat kääntäneet katseensa tulevaisuuteen ja luovat kasvua ja työpaikkoja innovatiivisuudellaan. Euroopan tulisi tosissaan pohtia, minkälaista teollisuutta se haluaa politiikallaan tukea: Saksan kannattamattomia hiilikaivoksia vai vaikkapa Suomen St1:stä. Jälkimmäinen tuottaa äärimmäisen innovatiivista, jätepohjaista biopolttoainetta; ensiksi mainittu taas, noh, menneisyyteen kuuluvaa, ilman julkista tukea kannattamatonta hiiltä.

Ilmastopolitiikassa kysymys ei ole siitä, että bisnes ja ympäristö asetettaisiin jotenkin toisilleen vastakkaisiksi – kunnianhimoinen politiikka päinvastoin tukee kestävää talouskasvua. Esimerkiksi komission vuonna 2012 teetättämä tutkimus arvioi, että jokainen resurssinkäytöstä nipistetty prosentti toisi EU-laajuisesti jopa 23 miljardin euron säästöt ja loisi noin 100.000 – 200.000 uutta työpaikkaa. On myös arvioitu, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tehtyjen investointien keskimääräinen tuottoaste on tällä hetkellä reilut 30 prosenttia. Harva meistä ei tarttuisi moiseen sijoitusmahdollisuuteen.

Tiedonannon yhteydessä komissio julkaisi myös ehdotuksen, jolla EU:n päästökauppajärjestelmään luotaisiin niin kutsuttu markkinavakausvaranto. Varanto-optio tulisi käyttöön päästökaupan vuonna 2021 alkavassa neljännessä vaiheessa. Lainsäädäntö antaisi komissiolle mahdollisuuden laittaa enintään 12 prosenttia päästöoikeuksista varantoon, jos markkinoilla on liikaa oikeuksia, eikä se toimi kunnolla. Nyt kaavailtu rakenteellinen muutos on tervetullut.

Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei ratkea yksin päästökaupan avulla, mutta EU:n ilmastopolitiikan lippulaivana järjestelmän toimivuudella on merkitystä. Päästöoikeuksien hinta hipoo tällä hetkellä maata, asettaen koko järjestelmän toimivuuden kyseenalaiseksi (lisää pohdintaa päästökaupasta ja EU:n vaihtoehdoista ilmastonmuutoksen suhteen, kts blogini 19.4.2013)

Seuraavaksi ”2030 ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksestä” käynnistyvät keskustelut parlamentissa ja neuvostossa. Luvassa on kiihkeitä keskusteluja. Toivoa sopii, että päästötavoite ei ainakaan pienene ja että uusiutuvan energian tavoite pysyy sitovana. Komissio arvioi, että pelkkä päästöleikkaustavoite ilman uusiutuvia koskevaa tavoitetta johtaisi noin 350 miljardin arvoiseen fossiilisten polttoaineiden lisääntyneeseen tuontiin.

Tarve ilmastonmuutoksen torjuntaan käy yhä selvemmäksi. On äärimmäisen huolestuttavaa, ettei ilmastotoimien kunnianhimon taso kasva – pikemminkin päinvastoin – samalla, kun arviot jopa 6 asteen lämpenemisestä vuosisadan loppuun tultaessa yleistyvät. Tänään julkaistut 2030-tavoitteet ovat hyvä alku, nyt on toiminnan aika.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista