Talouskriisin myötä eurooppalaisten elintaso ja elinolot ovat kääntyneet huonompaan suuntaan ja uhkaavat heiketä entisestään taantuman pitkittyessä. EU:n on kiireesti muutettava politiikkansa painopistettä: talouskriisistä on tullut jo sosiaalinen kriisi, mikä tuhoaa ihmisten elämiä. Osa eurooppalaisista jää pysyvästi kelkasta.

Voimme löytää oman 1990-luvun alun laman lapsien kohtalosta osviittaa, miksi sosiaalipolitiikan tulisi olla meille kaikille tärkeätä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tutki vuonna 1987 syntyneitä pahimman laman aikana varhaislapsuutensa viettäneitä suomalaisnuoria ja sen tulokset ovat karua luettavaa: joka viidennellä ikäluokasta ei ole toisen asteen koulutusta ja jälleen joka viides on ollut ennen aikuistumistaan psykiatrian erikoissairaanhoidon asiakkaana tai syönyt psyykelääkkeitä. Joka neljännes on kärsinyt toimeentulo-ongelmista tai jäänyt kiinni rikoksista. Ja nämä tulokset ovat maasta, joka nousi syvästä lamasta yhdeksi maailman vauraimmaksi valtioksi.

Miten käy Euroopalle, kun köyhyyden ja syrjäytymisen uhan alla elää tälläkin hetkellä yli 120 miljoonaa kansalaista ja kärsimme paikka paikoin jo nyt jopa 60 % nuorisotyöttömyydestä?

Sosiaalisen ulottuvuuden on noustava Euroopan unionin kärkiteemaksi talouden rinnalle, emmekä voi tuijottaa vain pelkkiä numeroita ihmisten elinolosuhteiden heikentyessä jatkuvasti. Erityisesti syrjäytymisuhan alla ovat työmarkkinoilla heikosti pärjäävät ryhmät, kuten nuoret, ikäihmiset, naiset, vammaiset sekä matalasti koulutetut. THL:n tutkimus myös osoittaa, että sosiaalinen syrjäytyminen periytyy yhteiskunnassamme voimakkaasti, mikä lisää vuorostaan yhteiskunnan eriarvoistumista. Tähän meillä ei minusta ole kerta kaikkiaan varaa ja asiaan pitää puuttua nyt, sillä ennaltaehkäisy on osoitettu kerta toisensa jälkeen korjaamista halvemmaksi.

Eurooppalainen sosiaalinen ulottuvuus ei myöskään tarkoita suomalaisen sosiaaliturvan romuttamista, vaan yhtenäisen minimitason luomista. Syrjäytymistä pitää torjua kokonaisvaltaisesti EU-tasolla muun muassa sosiaalisten innovaatioiden kautta.

Euroopan unionin ’Eurooppa 2020-strategia’ pyrkii rakentamaan uutta kestävää kasvua maanosaamme keskittyen muutamiin kärkiteemoihin. Yksi ohjelman seitsemästä lippulaiva-aloitteesta on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy, ja ohjelman eurooppalainen foorumi pyrkii edistämään parhaita käytäntöjä ja auttamaan eri ohjelmien rahoituksessa. Koska jäsenmailla on kuitenkin päävastuu sosiaalipolitiikassa pelkään, ettemme saa hyvälläkään ohjelmalla tarpeeksi vaikutusta ilman koko unionin tasolla syntyviä päätöksiä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Hyvä tahto ei aina vain riitä käytännössä, toisinaan tarvitaan myös suurta moottoria maaliin pääsemiseksi.

Jokaisella eurooppalaisella on perusoikeutena oikeus tuloihin ja tarvitsemiinsa palveluihin. Euroopan unioni on ihmisiä eikä instituutioita tai talouden opinkappaleita varten.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan