Luonnon monimuotoisuus on elämää ylläpitävä turvaverkko. Sen tehtävä on tuottaa maapallolle resilienssiä eli sitkeyttä ja kestokykyä, mutta sen sijaan se rapistuu vauhdilla. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitsisimme kipeästi tätä turvaverkkoa, kun äärimmäiset sääolot koettelevat luontoa ja eliölajistoa. Kuitenkin koko ajan katoava ja hapertuva monimuotoisuus kiihdyttää entisestään ilmastonmuutoksen tuhoa esimerkiksi aavikoitumisen, kasvikadon ja tuholaisten kautta.

Luonnon monimuotoisuus havainnoituu monilajisella kukkaniityllä: sellainen menestyy aina, sekä kuivina että sateisina kesinä, koska niitty muodostuu eri lajeista, jotka menestyvät erilaisissa olosuhteissa. Sen sijaan yksilajinen viljapelto kärsii nopeasti sopimattomista olosuhteista. Maailman nisäkkäistä vain neljä prosenttia on villieläimiä, ja lehmiä on maailmassa enemmän kuin ihmisiä. Ihminen on vaivaiset 0,01 prosenttia maailman biomassasta, mutta silti meillä on valtavat ja liian usein tuhoisat vaikutukset ympäristöön.

Tänään on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä. Vaikka biodiversiteettikadosta puhutaan vähemmän, on se itse asiassa vaarallisempi kuin ilmastonmuutos. Monimuotoisuuden köyhtyminen on hiljainen tuhoaja: se ei aiheuta tukahduttavaa hellejaksoa tai raivokasta hirmumyrskyä. Vielä vähemmän muutokset näkyvät mikrobitason biodiversiteetissä, eli esimerkiksi maaperän, pieneliöstön tai ötököiden muutoksissa. Luonnon monimuotoisuuden kato on ilmiönä näkymätön, kuin kaverin tai oma vanheneminen. Se tapahtuu pikkuhiljaa, ja vaikutukset tulevat näkyviksi kunnolla vasta vuosien päästä.

Siksi nyt on kiire. YK:n biodiversiteettikonferenssin toisen osan Kiinan Kunmingissä lokakuussa täytyy tuoda pöytään myös globaalisti kunnianhimoisia biodiversiteettitavoitteita. Tarvitsemme EU:ssa kunnianhimoiset ennallistamistavoitteet IPCC:n linjausten mukaisesti. IPCC:n mukaan planeetan pinta-alasta olisi suojeltava ja ennallistettava 30-50 prosenttia.

Meillä ei enää ole paljon aikaa käytettävissämme siihen, että voimme estää peruuttamattomien vaikutusten aiheutumisen luonnon monimuotoisuudelle. Siihen nähden vaatimuksen siitä, että suojelisimme ja ennallistaisimme 30-50 prosenttia, ei pitäisi olla aivan kohtuuton.

Kuva: Sofia Holmberg / Unsplash

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan