Eurooppalainen talous on äärimmäisen riippuvainen perinteisestä pankkirahoituksesta. Vaikka talouskriisin pahimmasta aallokosta on noustu kuivemmille vesille ja talouden perusluvut antavat aihetta varovaiseen optimismiin, nousee PK-yritysten rahoitus edelleen yhdeksi suurimmista talouden kompastuskivistä. Pankkien mahdollisuudet rahoitukseen ja yritysten rahoitustarpeet eivät tunnu kohtaavan: tarvitaan monipuolisempia rahoituslähteitä. Ongelmana on erityisesti uusien, innovatiivisten – ja tätä kautta myös riskialttiiden – ideoiden, projektien ja yritysten rahoitus.
EU:n riskipääomamarkkinat laahaavat edelleen kaukana lähimmän vertailukohtamme, Yhdysvaltojen jäljessä: investointimäärien osalta EU:n markkinat ovat noin viisi kertaa pienemmät kuin Atlantin takaiset. Eurooppalaiset riskipääomamarkkinat ovat sirpaloituneet kansallisiksi, mikä myös rajoittaa täällä toimivien rahastojen kasvua. Verrattuna yhdysvaltalaisiin rahastoihin, eurooppalaiset riskipääomarahastot painivat pitkälti kääpiösarjassa. Oppia hyvin toimivista riskipääomamarkkinoista voisi hakea myös Aasian suunnalta tai Israelista.
Ongelmaksi tämä muodostuu erityisesti silloin, kun rahasto on päässyt tavoitteeseensa: löytänyt toimivan idean ja yrityksen. Vahvassa kasvuvaiheessa oleva start-up kaipaa usein juuri nopeimman kasvun vaiheessa rahoitusta, jota suhteellisen pienillä rahastoilla ei välttämättä ole yritykselle tarjota. Kun follow-up -rahoitusta ei Euroopassa ole tarjolla, on vaihtoehdot etsittävä muualta; ei ole lainkaan epätavallista, että kasvuvaiheessa yritykset siirtyvät Euroopasta Piilaaksoon.
Ongelma ei ole uusi, eikä tiedostamaton. Jo vuonna 2013 annetulla asetuksella luotiin uusi eurooppalainen riskipääomalle suunnattu passi (”EuVECA”), joka loi yhteiset pelisäännöt riskipääomarahaston markkinoinnille ja varainkeruulle ympäri Euroopan. Samalla luotiin myös toinen eurooppalainen markkinointipassi, joka oli suunnattu yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneille rahastoille (”EuSEF”). Kumpikaan näistä eurooppalaisista passeista ei saavuttanut täysin toivottua tulosta: huhtikuussa 2016 rahastoja koskevaan tietokantaan oli rekisteröity 70 EuVECA-rahastoa ja vain neljä EuSEF-rahastoa.
Osana EU:n laajempaa pääomamarkkinaunioni -hanketta komissio antoi esityksen näitä kahta eurooppalaista passia koskevien asetusten uudistamisesta. Pääomamarkkinaunionin laaja päämäärä on poistaa esteitä pääoman liikkumiselta jäsenmaasta toiseen ja näin helpottaa eurooppalaisten yritysten rahoitustilannetta. EuVECA ja EuSEF -passien uudistaminen istuu tähän päämäärään paremmin kuin hyvin. Tavoitteena on lisätä riskipääomarahoitusta helpottamalla sen rajat ylittävää toimintaa.
Nyt uudistuvalla lainsäädännöllä helpotetaan rahastojen rekisteröitymistä ja varmistetaan, ettei kukin kansallinen viranomainen vaadi rahastoilta perusteettomasti kansallisia rekisteröinti- ja valvontamaksuja. Tämä nykyisin yleinen käytäntö on täysin eurooppalaisen passin ajatuksen vastainen ja ehdotan, että parlamentti tukee ehdotusta tällaisten ylimääräisten maksujen täyskiellosta. Lisäksi myös isommille rahastonhoitajille avataan mahdollisuus hallinnoida EuVECA/SEF -rahastoja, minkä lisäksi rahastojen mahdollisuutta antaa yllämainittua follow-up -rahoitusta lisätään.
Komission ehdotukseen liittyi laajempi ehdotuspaketti, jolla kokonaisuudessaan pyritään lisäämään riskipääomarahoitusta unionissa. Paketin ehdotuksia ovat muun muassa EU:n budjettituki ”rahastojen rahastolle”, jolla voitaisiin houkutella pääomaa suurilta yhteisösijoittajilta. EU:n rooli tässä on olla tavallaan houkutuslintuna, kantamassa suhteellisesti suurempi riski rahaston tekemistä investoinneista. Näin yksityinen pääoma saadaan helpommin osallistumaan rahastoon – sekin toki omalla riskillään, joka ei kuitenkaan kasva liian mittavaksi. Tämän lisäksi komissio pyrkii selvittämään riskipääomaa koskevia kansallisia käytäntöjä ja tätä kautta antamaan suosituksia parhaiden käytäntöjen edistämiseksi. Rahastojen kansallinen verokohtelu – joka on EU-kompetenssin ulkopuolella – muodostaa edelleen yhden suurimmista kompastuskivistä yhteiseurooppalaisille rahastomarkkinoille. Tällä saralla katse kääntyy jäsenmaihin, joiden tulisi ottaa opiksi toisiltaan ja helpottaa tältä osin rahastojen toimintaa ja samalla eurooppalaisten PK-yritysten rahoituksen hankintaa.
Valiokuntaäänestyksen jälkeen aloitamme lainsäädäntöä koskevat neuvottelut jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Tavoitteena on löytää yhteisymmärrys uusista säännöistä vielä ennen kesälomia.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan