Kolumni julkaistiin Hämeen Sanomissa 6.12.2013
Totumme asioihin nopeasti vaikka olemme epäileväisiä isojen muutosten edessä. Elämä ilman mobiilia yhteydenpitoa tuntuisi monesta oudolle. Totumme samalla tavalla myös elämän perusasioiden kuten rauhan, demokratian, turvallisuuden, henkilökohtaisen koskemattomuuden tai vapauden vakauteen. Kukapa jaksaisi huolehtia jokapäivä elämän pohjan romahtamisvaaraa. Samasta syystä olemme useammin tyytymättömiä siihen mitä meillä ei ole kuin kiitollisia siitä mitä on.
Joskus on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen elämän ja hyvinvoinnin hauraus sekä kiitollisuus itsestään selvyytenä pitämistämme asioista. Itsenäisyyspäivä on tällainen hetki.
Isäni oli 17-vuotias poika lähtiessään viimeisenä vuosikertana rintamalle. Äitini lähti samaan aikaan ja samassa iässä pikkusisareksi sotilassairaalaan. Molemmat nykykäsityksen mukaan enemmän suojaa tarvitsevia lapsia kuin vastuunkantoon valmiita aikuisia. He ovat kantaneet hiljaisesti sodan ja kuoleman kauhuja koko elämänsa ajan mukanaan. Kuten niin monet muutkin sotaveteraanit. Henkensä menetti Suomessa 97 000 ja Euroopassa II maailmansodassa 62 537 000. Itsenäisyyspäivä on henkilökohtaisesti muistamisen, kiitollisuuden ja suurilla uhrauksilla saavutetun rauhan arvostamisen juhla.
Olemme saavuttaneet rauhan, vapauden, demokratian ja hyvinvoinnin tämän päivän mittapuulla käsittämättömän suurilla ponnistuksilla ja uhrauksilla niin Suomessa kuten myös koko Euroopassa. Toisen maailmansodan tragedia on yhteistä eurooppalaista kollektiivista muistia joka sitoo eurooppalaisia ihmisiä ja maita yhteen. Se sysäsi eurooppalaisen yhteistyön liikkeelle samanlaisten katastrofien ja teurastusten välttämiseksi jatkossa.
Yhteistyö on laajentunut taloudellisen kasvun ja inhimillisen hyvinvoinnin edistämiseen, jokaisen vapauden sekä perusoikeuksien puolustamiseen ja ympäristön pelastamiseen myös tuleville sukupolville. Teemme työtä yhdessä sellaisissa asioissa joita emme kykene yksin hoitamaan puolustaaksemme yhteisiä arvoja. Rauhan, vakauden ja vapauden tila ei ole koskaan ollut eikä se ole itsestään selvyys. Kriisit ja sodat lähialueillamme ja muualla maailmassa ovat jatkuva muistutus tästä.
Kun unohdamme asetamme itsemme uhkaan. Talo on hidas rakentaa, ikkunat helppo rikkoa. Rauha ja yhteistyö vaatii jatkuvaa rakentamista. On hyvä että aktiivisesti muistamme ainakin kerran vuodessa historiamme, olemme kiitollisia yhteisistä saavutuksistamme ja sitoudumme ylläpitämään ja rakentamaan sen pohjalta. Helppo on olla kärsimätön nykyiseen hallitukseen, eurooppalaiseen talouskriisin hoidon hitauteen tai berlusconin poikien tai muiden erimielisten kanssa käytävien neuvottelujen hankaluuteen. Ääriliikkeiden seireenien laulu yhden totuuden, helpon propagandan, toisten leimaamisen ja separatismin politiikkasta ei johda ainakaan parempaan. Historiamme Suomessa, 20 luvun Euroopassa ja maailmassa osoittaa sen kipeästi. On syytä muistaa myös kriiseihin ja sotiin johtaneet syyt. Rauha on helppo rikkoa ja viha rakentaa. Toista on helppo väärinymmärtää ja työlästä yrittää ymmärtää ja kunnioittaa.
Ongelmien edessä on helpompi syytellä muita kuin ryhtyä ratkomaan niitä yhdessä. Demokratia on luonteeltaan hidasta ja sen lopputulokset kaikkien näkökulmista keskeneräisiä. Vain hirmuvallassa saa tahtonsa täysin läpi, ja silloinkin vain yksi vastoin muiden tahtoa. Demokratia ja yhdessä rakentaminen ovat kuitenkin rauhan, sivistyksen ja hyvinvoinnin perusedellytykset. Niitä on helppo mollata ja vaikea korvata.
Edelliset sukupolvet ovat rakentaneet uhrauksillaan ja työllään nykyisen Suomen ja Euroopan rauhan pohjan. On meidän tehtävämme nyt rakentaa rauhaa, perusoikeuksia ja toisen kunnioitusta. Rakentaa ihmisten hyvinvointia, oikeutta vapauteen, turvallisuuteen, toimeentuloon ja toisten apuun hädän hetkellä kaikille ja koko Euroopassa.
Helen Kellerin sanoin yksin voimme niin vähän yhdessä voimme niin paljon. Kiitollista ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.
Ps. kannattaa lukea tämän vuoden Tieto-Finlandia palkinnon saanut Ville Kivimäen Murtuneet mielet.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan