Kiina on kasvanut maailmantalouden moottoriksi. Silti Yhdysvallat ja Eurooppa kuvittelevat eilisen suurvalta-aseman jatkuvan. Kiinan mahdin lisääntyminen on kuitenkin luonut massiiviset uudelleensopeutumisen ja kilpailukyvyn haasteet.
Myös monet unionin jäsenvaltiot uskovat omaan kaikkivoipaisuutensa. Se, että uskotaan omaan pärjäämiseen, rapauttaa yhdessä tekemisestä saatavia etuja. Keskitymme kilpailemaan enemmän keskenämme kuin yhdessä maailman markkinoilla.
Ennusteiden mukaan Euroopan unioni on vuonna 2050 noin seitsemän prosenttia maailman väestöstä ja kymmenen prosenttia sen bkt:sta. Globaalin talouden painopiste on Aasiassa, ennen kaikkea Kiinassa, joka jo nyt vastaa yli puolesta maailman tavarantuotannosta.
Dynamiikka tulee nousevista talouksista. Samanaikaisesti kilpailu kovenee. Se johtaa kiihtyvään muutosnopeuteen sekä vaikutusten syvyyteen ja laajuuteen. Eri ilmiöillä on yhä syvemmät ja selkeämmät ristikkäisvaikutukset, jotka leviävät globaalisti. Finanssimarkkinat ovat jo nyt täysin integroituneet. Niiden pelisäännöt vaikuttavat siihen, suuntautuuko raha rahan tekemiseen vai reaalitalouden investointeihin, ja onko se ekologisesti kestävää vai tuhoavaa.
Säilyttämisen kulttuuri
EU tarvitsee kipeästi uusteollistamispolitiikaa ja tehokkaampia keinoja, joilla sisämarkkinoista saadaan todellinen kasvun vauhdittaja. Periaatteessa ratkaisut löytyvät EU 2020 -strategiasta, joka painottaa innovatiivista ja resurssitehokasta vihreää ja sosiaalisesti työllistävää kasvua. Tätä tavoitetta tukevat Horizon 2020 -tutkimus sekä resurssitehokkuustiekartta.
Tavoitteet jäävät kuitenkin paperille, kun käytännön politiikka, monivuotisten rahoituskehitysten painopisteet sekä lainsäädäntö pyrkivät pikemminkin säilyttämään olemassa olevaa ja ehkäisemään uudistumista.
Muutosta tarvitaan ainakin kuuteen asiaan. Ensinnäkin jo olemassa oleva sisämarkkinalainsäädäntö on pantava toimeen kaikissa jäsenvaltioissa. Toiseksi, tarvitsemme tuntuvia panostuksia yhteiseurooppalaisiin verkkoihin kuten rautateihin, yhteiseen ilmatilaan sekä sähkö- ja digiverkkoihin.
Kolmanneksi on luotava yhteinen avoin eurooppalainen energiamarkkina. Neljänneksi on lopetettava keskinäinen verokilpailu ja saatava aikaan muun muassa yhteinen yhteisöverokanta. Viidenneksi, kasvu- ja resurssi-indikaattorit on saatava sitoviksi osiksi eurooppalaista agendaa.
Suurimpana eli kuudentena haasteena lienee resurssitehokkuuden tuominen osaksi eurooppalaista talous- ja teollisuuspolitiikkaa.
Ympäristö ei odota
Ilmastonmuutos, biodiversiteetin hälyttävä tuhoutuminen ja ekosysteemipalvelujen heikkeneminen sekä ruoan riittävyys ovat esimerkkejä ympäristöhaasteistamme. Meitä on maapallolla koko ajan enemmän ja me kulutamme jatkuvasti enemmän tuotteita. Samalla tuotteiden käyttöikä on lyhentynyt. Ei siis tarvitse olla ekonomisti tai ekologisti ymmärtääkseen, että edessä on raju muutos. Se on joko kallis ja hankala äkkijarrutus kriisin kautta tai sitten hallittu rakennemuutos, joka tuottaa myös kilpailuetua.
Resurssi- ja ekosysteemipalvelujen niukkuuden myötä sellaiset tuotteet ja palvelut, jotka ratkaisevat ympäristöongelmia ja käyttävät resursseja ekologisesti ja tehokkaasti, tulevat yhä kannattavammiksi. Niiden syntymiseen tarvitaan paitsi tutkimusta, myös riskipääomaa sekä lainsäädännöllistä ennustettavuutta siitä, että ympäristö, ilmasto ja resurssitehokkuusvaatimukset tiukkenevat hallitusti.
Valtion tukien ja löyhien säädösten ei pidä palkita äänekästä zombitaloutta. Jos lyömme päin kasvoja kymmentä suurinta ja ympäristötehokkainta eurooppalaista yritystä, sekä kaikkia nousevia cleantech-yrityksiä, jäämme yhä pahemmin jälkeen sekä Aasian että myös Yhdysvaltojen talouden jo alkaneesta rakennemuutoksesta. Samalla tuhoamme eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn.
Sen sijaan että jäsenmaat yrittävät tekohengityksellä rakenteellisesti vanhanaikaisia ja energiatehottomia resurssituhlareita, meidän tulisi panostaa uudenlaiseen ja yhtenäisen lainsäädännön piirissä olevaan kasvuun.
Ekodesigndirektiivi, leasingtalouden mahdollistaminen sekä julkisten hankintojen suuntaaminen ympäristötehokkuudeltaan parhaisiin tuotteisiin ovat välttämättömyyksiä. Tarvitsemme myös ympäristötavoitteiden integroimista osaksi finanssilainsäädäntöämme.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan