Talouskriisin vaivaamassa Euroopassa ratkaisusta toiseen on nitkutettu jäsenmaiden alati muuttuvien kokouspäätelmien perusteella. Ratkaisuja etsittäessä Euroopan katseet kohdistuvat yhä useammin Saksan Angela Merkeliin ja silloin tällöin Ranskan Nicolas Sarkozyyn. Sen sijaan Euroopan komission edustajana puheenjohtaja José Manuel Barroso on suuria ratkaisuja laadittaessa tarjonnut lähinnä taustatukea.
Komissio on EU-elimistä se, jonka harteille on sälytetty lakialoitteiden antaminen ja näiden täytäntöönpano. Kansallisia intressejä ajavien neuvoston jäsenten vastapainona koko EU:ta, yleistä etua ja johdonmukaisuutta edustavalta komissiolta odotetaan näin jo ihan vastuunsa mukaisesti aloitteellisuutta. Erityisesti talouskriisin aallokossa komissiolta olisi toivonut määrätietoisuutta tehtävänsä hoidossa; tämän sijaan komissio on epäröinyt, pitänyt matalaa profiilia ja syytellyt jäsenmaita – toki usein syystäkin – omapäisestä toiminnasta.
Tilanteen muuttumisesta on kuitenkin toiveita – ainakin jos on luottaminen Barroson eiliseen ”State of the Union” -puheeseen. Ensimmäistä kertaa Barroson puhe kuulosti juuri siltä, miltä asemansa ja vastuunsa tuntevan johtajan puheen tulee kuulostaa. Eurooppalaisen johtajuuden puute ei ole vain jäsenmaiden syy, vaan syynsä on myös komissiossa, joka ei ole ottanut sille kuuluvaa paikkaa. Tämän Barroso toivottavasti haluaa muuttaa.
Barroson puheesta henki selkeästi komission heränneen tosissaan Euroopan saapuneen historialliseen tienristeykseen. Vaihtoehtoja on: kärjistäen voidaan valita yhteisvaluutan ja unionin rapautuminen, tai toisaalta nykyistä tiiviimpää yhteistyötä edellyttävä eheytyminen.
Barroso mainitsi useita lähi- ja kaukaisemman tulevaisuuden aloitteita, joiden avulla unionin on mahdollista tavoitella tasatahtisempaa kasvua ja hyvinvointia. Näihin lukeutuu komission eilen esittämä varainsiirtovero, josta toivotaan suoraa rahoittajaa EU-budjetille ja näin ollen helpottajaa jäsenmaiden unionille suorittamille maksuille. Komissio pohtii myös muita EU-budjetin omia varoja.
Erilaisiin Euroopan-laajuisiin infrastruktuurihankkeisiin tarkoitettujen projektivelkakirjojen aloite on komissiossa jo pitkällä. Euroalueen yhteiset joukkovelkakirjat Barroso näkee mahdollisuutena tiukemman talouskurin ja vakaamman korkotason saavuttamiseksi: komissiolta odotetaan konkreettisia esityksiä jo vielä nyt syksyllä.
Finanssisektorin sääntely jää usein akuutimman talouskriisin varjoon, vaikka lainsäädäntöaloitteet tällä puolella ovat yhtä tärkeitä kuin julkisten talouksien kunnostus. Barroso lupasi myös tämän työn jatkuvan – samoin, kuin työn tiukemman taloushallinnon edistämiseksi. Eilen hyväksytty taloushallinnon sixpack on vain ensimmäinen astahdus tiiviimpää yhteistyötä kohden.
Tulevasta finanssialan sääntelystä esimerkkinä voi mainita vaikkapa tilintarkastusta suorittavia yhtiöitä koskevan uudistuksen, jossa komissio kaavailee kieltävänsä tai rajoittavansa huomattavasti nykyistä käytäntöä, jossa sama taho, joka tarkastaa tietyn yhtiön tilejä, tarjoaa tälle myös erilaisia konsultointipalveluita. Tämä saattaa aiheuttaa tilintarkastajana mutta samalla myös konsulttina toimivalle yhtiölle vastasuuntiin vetäviä intressejä.
Barroso täydensi puhettaan, että EU:n ekososiaaliseen markkinatalouteen kuuluu ihmisistä ja ympäristöstä välittävä kasvu. Unionin varojen keskittäminen tätä kasvua tukemaan on yhtä tärkeää kuin sen varmistaminen, että jäsenmaat saavat velkataakkaansa pienennettyä. Tähän liittyen Barroso lupasi menetelmiä EU2020-tavoitteiden toteutumiseen.
Kaiken kaikkiaan Barroson puheessa rakentui monipuolisuudessaan se palikka, joka sisältää työkalut toimivamman ja kansalaisilleen hyvinvointia tuottavan EU:n rakentamiseen. Nyt on aika toimia aloitteellisesti ja päämäärätietoisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan