EU ei ole kansan ykkössuosikki missään unionin jäsenmaassa. Viime heinäkuun Irlannin kansanäänestys näytti osoittavan, etteivät ainakaan irlantilaiset halua lisää unionia. Jostain syystä negatiiviset viestit ja pelot vallan katoamisesta kasvottomaan Brysseliin menevät paremmin perille, kuin viestit kaikesta siitä hyvästä, mitä unioni on saanut aikaan. Suuri tuntematon on aina liian turvallinen uhka. Siihen kuoroon on helppo yhtyä.
Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen vahvempi sitouttaminen kaikkiin unionin toimintoihin kasvattaisi unionin hyväksyttävyyttä. Erityisesti lainsäädännöllisissä asioissa kansalaisilla ja järjestöillä tulee olla paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kaikissa lainsäädäntöprosessin vaiheissa.
Kansalaisyhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksien parantamisessa ei pidä jäädä odottamaan Lissabonin sopimusta, vaan tarvittavat muutokset unionin eri elinten toimintaan on mahdollista tehdä ilman suurempia sopimusmuutoksia. Esimerkiksi parlamentin valiokuntien menettelytapoihin on mahdollista kirjata vaade kansalaisyhteiskunnan kuulemisesta jokaisen valiokuntaan tulevan raportin osalta.
Osallistumisen ja unionin asioiden seuraamisen yksi perusedellytyksistä on mahdollisuus saada tietoa päätöksenteon taustalla olevista ajatuksista ja kehityskuluista. EU:n perussopimukseen on kirjattu yleinen oikeus jokaiselle kansalaiselle päästä käsiksi parlamentin, komission ja neuvoston asiakirjoihin. Tämä oikeus on tarkemmin kirjattu vuoden 2001 direktiiviin. Direktiivin tulkinnasta syntynyt oikeuskäytäntö ja tarve selventää direktiivin tulkinnanvaraisia osia saivat komission tänä vuonna esittämään direktiivin uudistusta.
Komissio ehdotuksessaan on peruutellut huomattavasti oikeuden päätösten luomista ja edellisen direktiivin periaatteista. Tämä on perusteetonta. Erityisen ongelmallisia komission ehdotuksessa ovat asiakirjan ahdas määritelmä ja jäsenvaltioiden periaatteessa lähes rajaton valta päättää niiden unionille toimittamien asiakirjojen julkisuudesta. Parlamentissa on vahva tahto asian korjaamiseen parlamentin käsittelyn aikana. Mahdollisimman suuren avoimuuden periaatteesta tulee pitää kiinni. Asiakirjan saamisen epääminen tulee olla ehdoton poikkeus. EU:ssakin on vihdoin toteutettava tämä avoimuuden periaate.
Salaileva ja norsunluutornissa hääräävä unioni ei tule saavuttamaan suurempaa suosiota kansalaisten silmissä. Avainsanoina ovat kansalaisten osallistaminen ja avoimuus. Kun kansalaisyhteiskunta on itse vaikuttamassa EU-asioiden kehitykseen, menee viesti unionin toiminnasta samalla suoraan perille ruohonjuuritasolle.
Sirpa Pietikäinen
Kokoomuksen europarlamentaarikko
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan