Saharov-palkinto on Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä tunnustus ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden edistämisestä Euroopassa ja sen lähialueilla. Tänä vuonna palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Palkinto myönnettiin arabikevään kansannousun viidelle keskeiselle henkilölle, Asmaa Mahfouzille Egyptiin, Ahmed al-Zubair Ahmed al-Sanusille Libyaan, Razan Zaitounehille ja Ali Farzatille Syyriaan, sekä kansannousujen aallon käynnistäneelle, itsensä tuleen sytyttäneelle Mohamed Bouazizille Tunisiaan.

Niin kuin usein kansannousujen kohdalla käy, odottamattomat henkilöt ja yksilöt nousevat kansan ääneksi ja muutosjohtajiksi. Rohkeus ja päämäärätietoisuus saa kasvoja, joista kukaan meistä ei koskaan aiemmin ole kuullutkaan.

Vai mitä sanotte Asmaa Mahfouzista, 26-vuotiaasta nuoresta naisesta, jonka videoblogi toimi keskeisenä muutoksen käynnistäjänä Egyptissä. Liiketaloutta opiskellut nuori nainen peräsi videoblogissaan ihmisoikeuksia kaikille egyptiläisille ja ilmoitti lähtevänsä Tahririn aukiolle protestoimaan. Ensimmäisellä kerralla neljä muuta nuorta liittyi Asmaa Mahfouzin mukaan. Heidät poistettiin aukiolta nopeasti. Hieman myöhemmin Asmaa Mahfouz palasi uudestaan aukiolle, tällä kertaa mukanaan suuri joukko ihmisiä. Jatkon tiedämme kaikki.

Entä Razan Zaitouneh? 34-vuotias ihmisoikeusjuristi Syyriasta, jonka raportit sosiaalisessa mediassa ovat olleet keskeisessä roolissa raportoitaessa maasta, josta ei hyviä uutisia ole aikoihin kuultu. Tällä hetkellä Zaitouneh on piilossa maan alla ja hänen miehensä on pidätettynä. Samoin toimintakyvyttömäksi on tehty Ali Farzat, pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija, jonka Syyrian johtoa kritisoivat piirustukset johtivat miehen pahoinpitelyyn, jossa hänen kätensä telottiin.

Ei tiennyt epätoivoinen ja vihainen Mohammed Bouazizi millaisen tapahtumien ketjun hän arabimaailmassa 17.12.2010 käynnisti. Sen seurauksena myös 31 vuotta vankilassa pidetty Ahmed al-Zubair Ahmed al-Sanus on tällä hetkellä Libyan siirtymäajan kansallisen neuvoston jäsen – vastuualueenaan muun muassa poliittisten vankien kohtelu.

Tilanne edellä mainituissa maissa on vielä kaukana valmiista. Aidon, osallistavan demokratian rakentaminen kestää ja vaatii kaikilta osapuolilta rehellisyyttä, sekä valmiutta kuunnella ja sopia.

Olen itse osallistumassa ensi viikolla ministeri Tuomiojan kanssa Libyaan, Tunisiaan ja Egyptiin suuntautuvalle matkalle, jonka aikana tapaamme eri kansalaisryhmiä ja pohdimme erityisesti naisten roolia demokratiaprosesseissa. Tässä aiheessa meillä suomalaisilla on paljon annettavaa, vaikka lähtökohtien erilaisuuden kaikki ymmärtävät.

Toisinaan tuntuu siltä, että kylmentyvän poliittisen ilmapiirin aikana emme aina muista, minkälaisista todellisuuksista aikamme sankarit nousevat. Edellä mainitun viiden yksilön työ ei saa mennä hukkaan. Mohamed Bouazizin muisto velvoittaa meitä kaikkia.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan