Kaksiviikkoinen Bonnin ilmastokokous alkoi eilen maanantaina. Kokous on yksi joulukuun Kööpenhaminan kokoukseen johtavista alustavista kokouksista. Yhteensä valmistelevia kokouksia on viisi, kokouksissa on tarkoitus hioa valmiiksi luonnos joulukuun neuvotteluja varten. Seuraavat kokoukset pidetään elokuussa Bonnissa, syyskuussa Bangkokissa ja marraskuussa Barcelonassa.
Nyt Bonnissa on ensimmäistä kertaa esillä alustava luonnostelma siitä, miltä ilmastosopimus voisi näyttää. Sopimus on täynnä auki mollottavia aukkoja, joista on tarkoitus sopia myöhemmin. Tekstiä eivät kehu kehitysmaat ja nurinaa kuuluu myös teollisuusmaiden suunnalta: kehitysmaat näkevät luonnoksen sisältävän enemmän tekstiä heiltä vaadittavista toimista, kuin teollisuusmaiden päästövaatimuksista. Yhdysvallat taas kritisoi tekstin painottavan liikaa kehitysmaiden intressejä samalla, kun tekstistä puuttuu maininta kaikkien maiden välttämättömästä panoksesta. Komission edustaja valitteli niin ikään tekstistä puuttuvan mietintää siitä, kuinka kehitysmaat siirtyvät matalahiiliselle kehityspolulle.
Kiistely kuuluu politiikkaan, mutta kovat sanat kertovat selkeää kieltänsä siitä, ettei tie Kööpenhaminaan tule olemaan suora ja sileä.
Yhdysvalloissa kaavaillaan 17 prosentin päästöleikkauksia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 tultaessa. Askel eteenpäin, mutta harmillisen lyhykäinen: vuoden 1990 tasosta tämä tarkoittaa vaivaista 4 prosentin leikkausta. EU on sitoutunut 20 prosentin päästöleikkauksiin samaan vuoteen tultaessa, 30 prosenttiin kansainvälisen sopimuksen syntyessä. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut välttämättömäksi 25 – 40 prosentin päästöleikkaukset, jotta ilmaston lämpeneminen pysyy 2 celsiusasteessa.
Samainen kaavailu lupailee yli 80 prosentin leikkauksia Yhdysvalloissa vuoteen 2050 tultaessa. Kokouksen luonnosteksti ehdottaa teollisuusmaiden leikkaavan päästöjään 75 – 95 prosentilla tähän vuosikymmeneen tultaessa. Nämä ovat linjassaan IPCC:n arvioiden kanssa.
Muutama viikko takaperin parlamentissa vieraillut Kööpenhaminan yliopiston meribiologian tutkijan Katherine Richardsonin muistutti, että päästöjen leikkaaminen jo vuoteen 2020 tultaessa on erittäin tärkeää: suurin osa maapallolla syntyvästä hiilidioksidista imeytyy meriin. Samalla, kun meret lämpenevät, vähenee niiden hiilidioksidin sitomiskyky. Jossain tulee vastaan raja, missä määrin meret pystyvät hiilidioksidia sitomaan. Merien sitomiskyky on joidenkin tutkimusten mukaan jo nyt dramaattisesti pienentynyt.
Tämä tulisi ottaa huomioon jo nyt vuoteen 2020 rakennettavia ilmastostrategioita muotoiltaessa: jos 20 – 30 prosentin leikkauksista lipsutaan, vaarantaa tämä todella ilmastonmuutoksen pysäyttämisen. Vaikka hiilidioksidia opittaisiin poistamaan ilmakehästä niin, että päästöjä olisi mahdollista leikata tavoitellusti 80 % vuoteen 2050 mentäessä, ei merissä olevia kasvihuonekaasuja pystytä poistamaan. Arvaamattomia muuttujia on merten lisäksi useita ja ilman välittömiä toimia nk. ”tipping point” – kohta, jossa ilmiö alkaa ruokkia itse itseään – saattaa tulla vastaan arvioitua nopeammin. Välittömät päästöleikkaukset ovat välttämättömiä.
On selvää, että joka ikisen maan on osallistuttava ilmastotalkoisiin. Osa talkoita on teollisuusmaiden uskottavat lupaukset tietotaito- ja teknologia-avusta kehitysmaille, sekä lupaukset uskottavasta taloudellisesta avusta. Myös kehitysmailta ja erityisesti nopeaa tahtia kehittyviltä Kiinalta ja Intialta vaaditaan lupauksia päästöleikkauksista ja oikeista toimista, joilla ne siirtyvät kohti matalahiilistä yhteiskuntaa.
Neuvottelut tulevat olemaan vaikeita, sillä vastassa on monitahoinen ja valtaisa ilmastohaaste. Haaste sanelee kuitenkin myös sen, ettei epäonnistumiseen ole varaa. Nyt on tehtävä ilmastoasioissa merkittävimmät päätökset.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan