Euroopan parlamentti äänestää huomenna komission esityksestä avoimuusasetuksen uudistamiseksi. Asiasta keskusteltiin tänään aamupäivästä täysistunnossa, jossa pidin avoimuutta puolustavan puheen. Toimin oman ryhmäni (EPP-ED) mietinnön laatijana perussopimusvaliokunnan (AFCO) puolella.
Nyt muutettava asetus on peräisin vuodelta 2001. Direktiivi konkretisoi EU:n perussopimukseen kirjatun yleisen oikeuden, jonka mukaan jokaiselle kansalaiselle taataan pääsy parlamentin, komission ja neuvoston asiakirjoihin.
Komission huhtikuussa 2008 antamaa muutosesitystä on kritisoitu vahvasti parlamentissa, neuvoston puolella ehdotusta ovat arvostelleet erityisesti Pohjoismaat. Kritiikki komissiota kohtaan on aiheellista, sillä komissio peruutteli ehdotuksessaan anteeksiantamattomasti asiakirjojen avoimuuden periaatteesta. Erityisen ongelmallisia komission ehdotuksessa ovat asiakirjan ahdas määritelmä ja jäsenvaltioiden periaatteessa lähes rajaton valta päättää niiden unionille toimittamien asiakirjojen julkisuudesta. Onneksi parlamentissa tahto asian korjaamiseen oli alusta lähtien voimakas.
Linkki unionin demokraattisuuden ja asiakirjojen saatavuuden välillä on vahva. Osallistumisen ja unionin asioiden seuraamisen yksi perusedellytyksistä on mahdollisuus saada tietoa päätöksenteon taustalla olevista ajatuksista ja kehityskuluista.
On ollut surullista huomata joidenkin jäsenmaiden ja näitä edustavien meppien nuiva suhtautuminen ja suoranainen pelko avoimuuden lisääntymistä kohtaan. Parlamentilla EU-kansalaisten demokraattisena edustajana on erityinen vastuu edistää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikissa EU-instituutioissa. Mahdollisimman suuren avoimuuden periaatteesta tulee pitää kiinni. Asiakirjan saamisen epääminen tulee olla ehdoton poikkeus.