Ilmastonmuutos etenee kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ennusteiden pahimman mahdollisen ennustepolun mukaisesti – lukuun ottamatta tiettyjä muuttujia, joiden osalta IPCC:n ennusteet ovat osoittautuneet konservatiivisiksi ja tilanne on ennakoitua pahempi. Tekniikka ja tietotaito tilanteen muuttamiseksi ovat jo olemassa, mutta ongelmana on se, että nämä koetaan vielä marginaalisiksi, ei valtavirran tekniikoiksi. Jos muutos halutaan saada aikaan, valtavirtaistumisen tulee tapahtua välittömästi.
Nämä olivat parlamentissa GLOBE:n järjestämässä tilaisuudessa eilen vierailleen Kööpenhaminan yliopiston meribiologian tutkijan Katherine Richardsonin pääviestit. Katherine on IARU:n (International Alliance of Research Universities) tieteellisen valmistelukomitean puheenjohtaja. IARU oli Kööpenhaminassa maaliskuussa järjestetyn suuren ilmastokonferenssin järjestäjä.
IPCC:n tutkimustulokset ja -tieto ovat jo muutaman vuoden vanhoja. Samalla tiede on mennyt eteenpäin ja tieto ilmastonmuutoksesta lisääntynyt. Yksi Kööpenhaminan kokouksen merkittävimmistä huomioista oli jo monen tiedeinstituutin julkaiseman tiedon vahvistaminen: moni tärkeä muuttuja on heikentynyt huomattavasti IPCC:n arvioita nopeammin. Näitä ovat erityisesti maapallon jääpeitteen sulaminen, merien lämpeneminen ja hapottuminen sekä merenpinnan nousu. Uusimman arvion mukaan merenpinta nousee – samaa tahtia jatkuessaan – jopa yli metrillä vuoteen 2100 mennessä. Nature-lehdessä juuri julkaistun tutkimuksen mukaan tätä huomattavasti nopeampi ja rajumpi nousu on niin ikään mahdollista.
Merien rooli on painottunut aikaisemmasta. Huomionarvoista on, että suurin osa maapallolla syntyvästä hiilidioksidista imeytyy meriin. Samalla, kun meret lämpenevät, vähenee niiden hiilidioksidin sitomiskyky. Ei lämmin limpparikaan ole niin kuplaista kuin kylmä.
Jossain tulee vastaan raja, missä määrin meret pystyvät hiilidioksidia sitomaan. Merien sitomiskyky on joidenkin tutkimusten mukaan jo nyt dramaattisesti pienentynyt. Tämä tulisi ottaa huomioon jo nyt vuoteen 2020 rakennettavia ilmastostrategioita muotoiltaessa: jos 20 – 30 prosentin leikkauksista lipsutaan, vaarantaa tämä todella ilmastonmuutoksen pysäyttämisen. Vaikka hiilidioksidia opittaisiin poistamaan ilmakehästä niin, että päästöjä olisi mahdollista leikata tavoitellusti 80 % vuoteen 2050 mentäessä, ei merissä olevia kasvihuonekaasuja pystytä poistamaan. Arvaamattomia muuttujia on merten lisäksi useita ja ilman välittömiä toimia nk. ”tipping point” – kohta, jossa ilmiö alkaa ruokkia itse itseään – saattaa tulla vastaan arvioitua nopeammin. Välittömät päästöleikkaukset ovat välttämättömiä.
Katherine painotti, että Kööpenhaminan kokouksessa haluttiin keskittyä pikemminkin siihen, millaisin keinoin ilmastonmuutosta tulisi torjua ja siihen sopeutua, kuin väittelyyn siitä, onko ilmiö tosi. 100 prosenttista varmuutta ei tulla koskaan saavuttamaan, mutta kuten IPCC:n tutkijat ovat todenneet, voidaan olla lähes 90 prosenttisesti varmoja siitä, että ihmisen toimet ovat aiheuttaneet ilmiön. Kuinka moni meistä lähtisi lennolle, jos yhdeksän teknikkoa kymmenestä kertoisi lentokoneen olevan niin heikossa jamassa, että se tippuu kesken matkan..?
Haluttomuus ryhtyä oikeisiin toimiin on käsittämätöntä – varsin, kun keinot ja tekniikat ovat jo pitkälti tiedossa. Tiedon puutetta tuskin voi syyttää, usean tutkimuksen mukaan vika on pikemminkin psykologinen – muutosvastaisuus välittömän edessä. Vaikka on jo olemassa jonkin verran tutkimusta siitä, kuinka ihmisten vastarinta muutettaisiin (mm. International Human Dimensions Programme (IHDP) sivuilta lisää aiheesta), tarvitaan käytännön keinoja pikaisesti.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan