Tätä en tiennyt pikkutyttönä

Kun aborttioikeuteen liittyvää lainsäädäntöä väännettiin 1960-luvulla, ei varmaan kukaan olisi voinut uskoa, että yhä reilut viisi vuosikymmentä myöhemminkin Suomessa ja Euroopassa sekä globaalisti oikeutta aborttiin, ja naisten kehollista itsemääräämisoikeutta kyseenalaistetaan jatkuvasti.

Kotitaustani on hyvin tasa-arvoinen. Isäni oli kuvataiteilija, joka teki töitä kotona, ja olen kasvanut isäni ateljeen pöydän alla ihan kirjaimellisesti. Vietin suuren osan varhaislapsuuttani isäni kanssa, hänen pestessään pyykit, tehden ruuat, ja olin isäni kanssa niin korjaamassa autoja kuin kalassa. Äitini terveydenhoitajana oli töissä kodin ulkopuolella. En tiennyt, että maailma ei ole tällainen joka paikassa, ja sen huomaaminen oli minulle yllätys. Pikkutyttönä tämä oli minulle suuri järkytys, ja maailman ja yhteiskuntamme epätasa-arvoisuus järkyttää yhä edelleen.

Koko aikuisuuteni ja aikani politiikassa olen hämmästellyt, kuinka hitaasti kehitys näiden kysymysten osalta etenee, ja miten me sallimme tällaisen rakenteellisen syrjinnän ja eriarvoisuuden vallita yhteiskunnissamme. Vieläkin väännämme samoista asioista.

Mitä tapahtuisi, jos jonain aamuna heräisimme niin, että naiset olisivatkin miesten paikalla? Huomaisimmeko vihdoin ja viimein joka ikinen, kuinka järkyttävän isoja erot sukupuolten välillä ovat formaalisti ja informaalisti?

Viime keväänä intersektionaalinen feminismi käsitteenä iskeytyi vihdoin ja viimein suuren yleisön tietouteen ja yllättävää kyllä vaikutti järkyttävän monia. Kysehän on vain yksinkertaisuudessaan moninkertaisen syrjinnän tiedostamisesta ja pyrkimyksestä purkamaan sitä ylläpitäviä rakenteita. Sukupuolivaikutusten arviointia, suvausta, olemme tehneet jo aiemmin, ja sen tulisi olla olennainen osa asioiden huolellista valmistelua, niin lainsäädäntötyössä, talousvaikutusten arvioinnissa kuin hanke- ja ohjelmatyössä. Mitä virkaa on hankkeella tai lainsäädännöllä, jonka vaikutuksia eri ryhmiin ja sukupuolen edustajiin ei ole arvioitu kunnolla?

Ruumiillisuus ja kehollisuus ovat osa ihmisyyttä. On kummallisen yleistä, että vielä tänäkin päivänä naisten kehoon ja ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen puututaan yhä ulkopuolisten toimesta. Kun aborttioikeuteen liittyvää lainsäädäntöä väännettiin 1960-luvulla, ei varmaan kukaan olisi voinut uskoa, että yhä reilut viisi vuosikymmentä myöhemminkin Suomessa ja Euroopassa sekä globaalisti oikeutta aborttiin, ja naisten kehollista itsemääräämisoikeutta kyseenalaistetaan jatkuvasti. Suomen aborttilainsäädäntö tulisi päivittää nykyaikaan, ja nyt lain päivittämistä vaativa Oma Tahto -kansalaisaloite on saanut eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta. Hyvä niin.

Laki tulisi ehdottomasti päivittää eurooppalaista lainsäädäntöä vastaavaksi, kunnioittamaan naisen itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa, niin, että myös lain kirjaimessa lähtökohtana on naisen subjektiivinen oikeus raskaudenkeskeytykseen. Vuonna 1970 voimaan astunut laki on auttamatta vanhentunut.

Kommentointi on suljettu.