Jacques de Larosieren johtaman ”viisaiden miesten” ryhmä pystytettiin viime vuoden alkumetreillä Euroopan komission pyynnöstä pohtimaan Euroopan finanssiarkkitehtuuria. De Larosière antoi ehdotuksensa uudesta finanssivalvonnasta ja -arkkitehtuurista viime vuoden helmikuussa (ehdotuksesta lisää esimerkiksi blogissani 26.2.2009) Ehdotuksen päälinjat hyväksyttiin neuvostotasolla, komission antoi finanssiarkkitehtuuria koskevan lakiehdotuspaketin syyskuun lopulla.
Paketin käsittely alkaa pikkuhiljaa myös parlamentin puolella. Tällä viikolla käytiin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa alustava ajatustenvaihto paketin sisällöstä.
Keskustelu keskittyi erityisesti mikrotason valvontaan. Komission ehdotuksena on, että mikrotasolla valvonnasta vastaisivat niin kutsutut ”eurooppalaiset viranomaiset”, jotka luotaisiin nykyisistä niin kutsutun Lamfalussyn-mallin mukaisista kolmostason komiteoista. Nämä viranomaiset muodostaisivat niin kutsutun eurooppalaisen finanssivalvojien järjestelmän (European system of Financial Supervisors). Järjestelmä jakaantuu nykyisen jaon mukaisesti pankki, vakuutus ja arvopaperialoihin.
Jos de Larosieren ehdotus oli varovainen – kunnianhimoisempi ratkaisu olisi ollut luoda makrotason tapaan yhtenäinen, Eurooppa-tason kompetenssilla varustettu valvontaelin – on komission lakipaketti vielä de Larosieria vaisumpi. Huhujen mukaan neuvostossa elää vahva halu heikentää finanssivalvontapakettia entisestään: kun komission ehdotuksen mukaisesti eurooppalaisilla viranomaisilla on valta laatia päätöksiä, jotka sitovat kansallisia toimijoita, haluaa lehtikirjoitusten mukaan neuvoston puheenjohtaja Ruotsi kaventaa tätä valtaa vain neuvonantoon.
Eurooppalaisen valvonnan nimenomainen vahvuus on sen kyvyssä seurata tilannetta laajemmin Eurooppa-tasolla ja tarvittaessa pakottaa mahdollisesti koko Euroopalle toimillaan hallaa tekevät kansalliset valvojat muuttamaan toimintaansa.
Oma kysymys sinällään on se, eikö järjestelmäriskin ja finanssivakauden kannalta olisi järkevämpää luoda yksi, kaikista aloista vastaava viranomainen kolmen erillisen sijaan. Useat finanssitoimijat eivät toimi yksistään vaikkapa pankki- tai vakuutusalalla, vaan monet ovat kaikkia finanssipalveluita tarjoavia ”monitavarataloja”. Valvonnan jakaminen erikseen kolmeen erilliseen viranomaiseen uhkaa häivyttää kokonaiskuvan.
Yksi uusia viranomaisia koskevista kysymyksistä on rahoitus: kiista koskee sitä, tuleeko toiminta rahoittaa EU-budjetista, vai kansallisesti. Komission ehdotus on sekoitus molempia.
Parlamentin käsittelyssä on mahdollista korjata joitain epäkohtia ja tasapainottaa neuvoston kutistuvaa halukkuutta finanssivalvontaan ja -säätelyyn.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan