Eilen illalla järjestettiin parlamentissa iso biopolttoaineita ja biomassaa käsittelevä konferenssi. Parlamentin puolelta olin yhdessä liberaaliryhmän Fiona Hallin kanssa tilaisuuden järjestäjä, kansalaisjärjestöpuolen järjestäjiä olivat BirdLife ja Transport&Environment.
Tilaisuuden taustalla on EU:n vinksahtanut biopolttoainepolitiikka. Kaikki biopolttoaineet eivät ole ”pahoja”, mutta nykyinen politiikka kannustaa ilmastovaikutuksiltaan kyseenalaisten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisten biopolttoaineiden tuotantoa.
Erityisesti huolta aiheuttaa bioenergian epäsuora vaikutus maankäyttöön. Ruokakasvien viljelyyn käytettävää maata muunnetaan biopolttoaineiden viljelyyn. Suurta huolta aiheuttavat metsänhakkuut, joilla raivataan lisää tilaa bioenergian tuotantoon. Tällä hetkellä esimerkiksi eurooppalainen päästökauppajärjestelmä kohtelee bioenergiaa ”hiilineutraalina” huolimatta siitä, miten se on tuotettu: polttoaine nähdään hiilineutraaliksi, vaikka sitä tuotettaessa kokonainen metsä hävitettäisiin taivaan tuuliin. Ilmastopolitiikan kannalta tämä on haitallista; luonnon monimuotoisuuden kannalta katastrofaalista. Kuten tilaisuudessa puhunut Tim Searchinger painotti, tulee tämä ”biomassan laskuvirhe” korjata pikimmiten.
Biopolttoaineista poiketen biomassalle ei EU:ssa tällä hetkellä olla määritelty minkäänlaisia kestävyyskriteereitä. Uusiutuvia energianlähteitä koskevan direktiivin yhteydessä parlamentti vaati, että biomassaa koskisivat samanlaiset kriteerit, kuin biopolttoaineitakin. Komissio ei tätä hyväksynyt, vaan sanoi tarvitsevansa lisäaikaa sen tutkimiseksi, voiko tällaisia kriteereitä biomassalle ylipäänsä määritellä. Tämä tutkimustyö on komissiossa nyt meneillään.
Toki biomassan kestävyyskriteerien määrittely – ei vähintään eri biomassatyyppien ja niiden kasvualustojen erilaisuudesta huolimatta – on vaikeaa. Ylivoimaista se ei kuitenkaan voi olla. Nyrkkisäännön tulisi olla, että biomassaa käyttämällä on saavutettava yli 70 prosentin kasvihuonekaasusäästöt. Kestävää metsänhoitoa koskevat säännöt tulee saattaa sitoviksi. Parhaalla saatavissa olevalla teknologialla on mahdollista tuottaa bioenergiaa kestävästi, kun samalla otetaan huomioon eri alueiden olosuhteiden sanelevat rajoitteet ja mahdollisuudet. Hiilikirjanpito – erilaisten toimien ja tuotteiden hiilijalanjäljen jäljittäminen ja kirjaaminen osana yritysten jokapäiväistä toimintaa – tulisi saattaa sitovaksi käytännöksi osana kansainvälistä ilmastosopimusta.
Vaikka ongelmat ovat moninaiset, ei kukaan hyödy siitä, että EU nostaa kätensä pystyyn näiden ongelmien edessä. Mahdollisuus suunnanmuutokseen on. Jos politiikan aikaansaamat tulokset ovat negatiivisia, tulee politiikka muuttaa.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan