Kannanotot

Blogi

9.9.2009 Blogi

Tämän viikkoa toiselle kaudelle komission johtoon halajava Jose Manuel Barroso kiertää Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät vakuuttaakseen erityisesti Barroso-vastaiset sosialistit ja vihreät omista kyvyistään johtaa Eurooppaa. Barroso on aseistautunut viime viikolla julkaisemallaan politiikkaohjelmalla, jossa linjataan komission päämääriä seuraavalle viisivuotiskaudelle. Aikaisempina vuosina on ollut tapana, että komissio julkaisee ohjelmansa vasta valintansa jälkeen. Barroson valintaa – tosin ilman omaa, uskottavaa ehdokasta – vastustavien sosialistien ja vihreiden nuivuus ehdokasta kohtaan pakotti uudelle kaudelle halajavan puheenjohtajan kirjailemaan tavoitteensa jo nyt.

Eilen illalla ryhmistä oli vuorossa EPP. Barroson ”oma ryhmä” oli epäilemättä ehdokasta kohtaan sosialisteja ja vihreitä kiltimpi. EPP lupasi itse asiassa tukensa Barrosolle jo keväällä.

Barroso esitteli ryhmälle ohjelmansa ja vastaili ryhmän esittämiin tarkentaviin kysymyksiin parin tunnin ajan. Itse esitin Barrosolle kysymyksen ekotehokkuuden periaatteen ottamisesta johtavaksi ajatukseksi seuraavaan Lissabonin strategiaan – valitettavasti komissaari sivuutti kysymykseni. Näen, että sosiaalisesta markkinataloudesta on aika siirtyä ekososiaaliseen markkinatalouteen, sillä vain sen keinoin on mahdollista vastata sekä ilmasto- että talouskriisien esittämiin haasteisiin ja ongelmiin. Kaikki EU-strategiat tulee johdonmukaisesti linjata ekososiaalisen markkinatalouden päämääriä kohti, sillä toistensa kanssa ristiriitaisilla ohjelmilla ei ole mahdollista saavuttaa suuriakaan. On erittäin harmillista, että tämä ajatus puuttuu lähes kokonaan Barroson politiikkaohjelmasta.

Toinen suuri puute Barroson ohjelmassa on YK-ulottuvuuden loistaminen poissaolollaan: Barroso linjaa pitkästi EU:n uudenlaista yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja EU:n toimia mm. G20-kokousten puitteissa – ilman minkäänlaista mainintaa tai viittausta unionin toimintaan tai tavoitteisiin YK:ssa. Globaaleja ratkaisuja niin ilmasto- kuin talouskriisiinkin kaivataan kipeästi ja YK on legitiimein paikka kansainvälisille päätöksille. Maailmanjärjestön tulisi olla yksi EU:n ulkopolitiikan kulmakivistä. Käsittämätöntä on tämän huomiotta jättäminen Barroson ohjelmassa.

Selvää on, että Barroso valitaan, hieman epäselvempää, milloin: vielä löytyy niitä, joiden mielestä valinnassa pitäisi odottaa Irlannin kansanäänestystä ja Lissabonin sopimuksen kohtalon ratkeamista. Näin päätös lykkääntyisi lokakuulle. En itse lukeudu innokkaimpiin Barroso-faneihin (Barroso-kritiikkiä voi lukea myös blogimerkinnästäni 12.5.) Mutta kun nurkan takana ei odottele muutakaan sopivaa ehdokasta, näkisin parlamentin tekevän itselleen vain hallaa tuuppimalla päätöstä pidemmälle: seuraavan kauden alkamista odotteleva ”välikomissio” ei voi tehdä sellaisia kunnianhimoisia lakialoitteita, mitä siltä ilmasto- ja talouskriisin paineessa odotetaan.

Barroson parlamenttikierros päättyy torstaina, jolloin parlamentin puhemiehistö päättää, josko Barroson nimittäminen asetetaan ensi viikon Strasbourgin täysistunnon työlistalle, vaiko ei.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Liity tältä sivulta uutiskirjeen tilaajaksi.

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tältä sivulta Sirpan tukijoukkoihin.

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista