Arvioita suomalaisen ja eurooppalaisen eläinsuojelulainsäädännön tilasta

Suomen eläinsuojelulakia päivitetään parhaillaan. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alussa. Ehdotetussa uudistuksessa on paljon hyvääkin, kuten seuraeläinten positiivilista ja löytöeläimiin liittyvä tiedotusvastuu, mutta päällimmäisenä siitä jää mieleen luonnoksen puutteet, jotka heijastavat suurempaa rakenneongelmaa.

Suomen eläinsuojelulakia päivitetään parhaillaan. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alussa. Ehdotetussa uudistuksessa on paljon hyvääkin, kuten seuraeläinten positiivilista ja löytöeläimiin liittyvä tiedotusvastuu, mutta päällimmäisenä siitä jää mieleen luonnoksen puutteet, jotka heijastavat suurempaa rakenneongelmaa.

Suurimmat ongelmat luonnoksessa alkavat eläinten itseisarvon unohtamisesta. Tämä johtaa lähinnä julistuksenomaiseen vastuuseen eläinten hyvinvoinnista ja heikkoihin viranomaisvelvoitteisiin eläinsuojelun osalta. Eläimiin suhtaudutaan yhä edelleen, varsinkin tuotantopuolella, kuten tuotteisiin. Esimerkiksi eläinten hyvinvointia kohentavat tarpeet arvioidaan aina taloudellisen hyöty-haitta-punninnan pohjalta lähinnä lisärasitteena. Tuotantoeläimet nähdään vain niiden taloudelliseen arvoon perustuen.

Eläimillä on itseisarvo. Eläimen elämällä ja elämänlaadulla on arvo sinänsä, jonka loukkaamattomuutta meidän tulee kaikessa toiminnassamme kunnioittaa. Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimuskin määrittelee eläimet tunteviksi olennoiksi. Ehdotus uudeksi eläinsuojelulaiksi sisältää siis perustavanlaatuisen ongelman.

Eläinten hyvinvoinnin julistuksenomaisuus tulee esille siinä, että viranomaisilla on velvoite puuttua eläinsuojelurikoksiin pakkokeinoilla, mutta vain silloin kun ne täyttävät törkeän eläinsuojelurikoksen kriteerit. Silloin, kun on epäilys eläinten hyvinvointisäännösten rikkomisesta, valvovilla viranomaisilla tulisi olla velvollisuus sekä puuttua että käyttää pakkotoimia. Tämän lisäksi lainsäädännössä olisi oltava yleinen kaikkia ihmisiä koskeva velvollisuus ilmoittaa epäilyistä viranomaisille. Poliisille olisi tehtävä ilmoitus, jos eläinten hyvinvoinnin epäillään vaarantuvan. Väärinkäytöksistä olisi pakko ilmoittaa ja viranomaisilla olisi velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Nykyisen käytännön ja lakiehdotuksen mukaan eläimiä voidaan siis kohdella huonosti vuosia, vielä viranomaisten tietäen, ilman että kaltoinkohteluun puututaan pakkokeinoin.

Joka poliisipiirissä tulisikin olla eläinrikoksiin erikoistunut poliisi, joka vastaisi esitutkinnasta ja tuesta. Poliiseilla tulee olla myös mahdollisuus erikoistua eläinsuojeluun. Yleistä koordinaatiota viranomaisten kesken tulisi valvovan eläinlääkärin johdolla selkeyttää. Pitäisi olla 24/7 valvova eläinlääkäri. On ehdottoman tärkeää, että jo kertaalleen lakkautettu eläinsuojeluasiamiehen virka perustetaan uudelleen lainsäädännön pohjalta eläinsuojeluvaltuuteun virkana.

Muita keskeisiä ongelmia lakiluonnoksessa ovat laajat poikkeukset lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisen vaatimuksissa. Lajityypillisen käytöksen estäminen tulee lisätä kärsimyksen määritelmään. Nyt poikkeukset osuvat juuri sinne, mihin sääntelyä tarvittaisiin eniten. Uusi laki sallisi mm. parsinavetat, turkistarhauksen ja porsitushäkit.

Myös seuraavat tärkeät näkökulmat pitäisi ehdottomasti korjata ehdotetussa lainsäädännössä

  • Teurastuspaikkoihin ja suuryksiköihin tarvitaan pakollinen kameravalvonta
  • Teurastuksen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä ja lainsäädännön tulisi mahdollistaa liikkuvat teurastamot
  • Valvovan viranomaisen velvollisuus tehdä säännöllisiä pistokokeita tulisi ulottaa myös tuotantoeläinyksiköihin
  • Kivunlievityksen tulisi olla pakollista nupotuksissa, kastraatiossa ja vastaavissa toimenpiteissä
  • Käyttäytymishäiriöiden syyt pitäisi poistaa, eläinten liikkumisen rajoittamisen sijaan
  • Porsitushäkit, tiineyshäkit ja parsinavetat pitäisi kieltää lyhemmällä siirtymäajalla, eikä uusia saisi enää rakentaa
  • Jalostus, joka aiheuttaa terveydellisiä tai rakenteellisia ongelmia eläimille, pitää kieltää kuten myös kloonaaminen ja raja sukusiitokselle tulee asettaa
  • Löytöeläinten esitettyä pitoajan lyhennystä viidestätoista kymmeneen vuorokauteen ei pidä toteuttaa
  • Eläimille pitää taata jatkuva juomavesi
  • Navetoiden ja muiden laitosten paloturvallisuutta on parannettava ja palovaroittimet ja sammuttimet tulisi löytyä jokaisesta yksiköstä
  • Eläinten hoitajien pätevyyksiin tarvitaan selkeyttä
  • Pitäisi ainakin harkita häkkien verkkopohjan totaalikieltoa

Myös EU:n tasolle tarvitaan eläintenhyvinvointilainsäädäntö ja seuraeläinlainsäädäntöä, johon sisältyisi lemmikkien sirutuspakko ja eurooppalainen rekisteri.

Sirpa Pietikäinen

Euroopan parlamentin eläintenhyvinvointiryhmän puheenjohtaja

Euroopan parlamentin eläinten hyvinvointiryhmä tuo esille, keskustelee ja jakaa tietoa laajasti eläinten hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä. Täältä löydät lisää tietoa ryhmän toiminnasta.

Kommentointi on suljettu.