Macronin menestys avaa oven rohkeammalle EU-politiikalle

Ranskan presidentinvaalit osoittivat, että ihmiset haluavat vaihtoehtoja ja selkeitä linjoja EU:n kehittämiseksi. Macronin selvälukuisessa voitossa merkittävää ovat hänen painotuksensa eurooppalaisen yhteistyön ja EU:n kehittämisen suhteen. Macron on sanonut suosivansa EMU:n yhteistyön väkevöittämistä tiiviimmän ja aidomman talous- ja rahaliiton aikaansaamiseksi.

Vaalien toinen kierros osoitti, että tarvitaan selkeitä vaihtoehtoja tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseksi. Perinteiset puolueet eivät onnistuneet tarjoamaan äänestäjiä puhuttelevia ohjelmia ja karsiutuivat toiselta kierrokselta. Oikeisto-vasemmisto vastakkainasettelun sijaan Ranskan politiikkaan avautui uudenlainen jakolinja: konservatiivit vastaan reformistit.

Äärioikeistolaisen Le Penin lupaus muutoksen pysäyttämisestä osoittautui mahdottomuudeksi. Enemmistö ranskalaisista totesi, ettei menneisyyteen ole paluuta alati muuttuvassa maailmassa. Silti yli kymmenen miljoonaa äänestäjää valitsi Le Penin. Valtavaa äänipottia ei voi sivuuttaa. Voittopuheessaan Macron lupasikin tekevänsä kaikkensa, ettei ranskalaisilla olisi enää tulevaisuudessa syytä äänestää äärilaitojen ehdokkaita.

Macron on klassinen liberaali, joka kannattaa sekä vapaakauppaa ja joustavampia työmarkkinoita että ympäristönsuojelua ja vahvaa sosiaalista vastuuta. Presidenttinä hän tulee kohtaamaan valtavia haasteita ilman perinteistä puoluetta takanaan. Olisi ihme, jos viime vuonna En marche! -kansanliikeen perustanut Macron saisi tarvittavan enemmistön kesäkuun parlamenttivaaleissa. Hän joutuneekin tekemään sopimuksia perinteisten puolueiden kanssa. Parhaimmillaan Macron voi onnistua rakentamaan dynaamisen koalition vuoroin tasavaltalaisten (Républicains), vuoroin sosialistien kanssa; pahimmillaan hän ei saa parlamentissa mitään läpi. Tämä jää nähtäväksi.

Perinteisten puolueiden epäonnistumisen taustalla on niiden hyytyminen populismin varjossa. Populistien myrkyttämässä EU-keskustelussa valtapuolueet eivät ole rohjenneet tehdä uusia rakentavia avauksia. Haaste on ollut erityisen suuri tasavaltalaisille: pölhöpopulismi on lamaannuttanut fiksun ja vastuullisen puolueen. Heidän onkin nyt kysyttävä itseltään mikäli jäädä makaamaan paikalleen kuin peura populismin ajovaloihin, vaiko lähteä rakentamaan dynaamista ja vastuullista yhteistyötä Macronin kanssa. Perinteisillä puolueilla on joka tapauksessa edessään eksistentiaalinen kriisi: joko ne tarttuvat uusiin haasteisiin avoimin mielin, tai jolleivat tartu, niiden parasta ennen päiväys tulee pian vastaan.

Kommentointi on suljettu.