Perinteisesti ajatellaan, että yrityksen päätehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Uutiset massiivisesta veronkierrosta, autojen päästömittausfilungista tai ilmastotieteen vääristelystä saa monet lisäämään edellisen lauseen loppuun ”hinnalla millä hyvänsä”. Voiko voittoa tavoitteleva yritys koskaan olla hyvä yhteiskunnan jäsen, hyvä kansalainen?

Väitän, että voi. Vastuullinen yritystoiminta maksaa – mutta myös tuottaa. On pitkälle yhteiskunnasta ja sen laeista kiinni, millaiset pelisäännöt voiton tuottamista määrittelevät. Jos esimerkiksi saamme aikaan tiukan ja velvoittavan ilmastosopimuksen, tarkoittaa se samalla, ettei fossiilisten parissa puuhastelu enää kannata. Voittoa ei synny hiilikaivoksissa, vaan tuulivoimaloissa ja energiatehokkuuden parantamisessa.

Peliteoriat ovat hyödyllisiä malleja kertomaan, miten toiminnan pelisäännöt vaikuttavat päätöksentekoon ja valintoihimme. Jos ahneudesta ja lyhytnäköisestä toiminnasta palkitaan ja pitkäjänteisestä kokonaisuuden etua tukevasta rangaistaan, on lopputulos sen mukainen.

Pelisäännöt määrittävät toimijoiden liikkeitä. Jos päästää joukon lapsia valvomatta karkkikauppaan vain evästyksellä, että namia ei saa syödä, voi lopputuloksen arvata. Voi myös kysyä, kuinka moni meistä maksaisi vapaaehtoisesti veroja. Samalla tavalla yritysten toimintaan tulee luoda sellaiset säännöt ja kannustimet, että vastuullinen yritystoiminta on mahdollista ja kannattavaa.

Täällä parlamentissa olemme viime vuosina hyväksyneet useita reilumpaa ja avoimempaa yritystoimintaa edistäviä lakipaketteja. Säännöillä mm. velvoitetaan isot eurooppalaiset yritykset raportoimaan vuosittain toimintojensa sosiaali- ja ympäristövaikutuksista ja kaivannaisalan yrityksiä julkistamaan maakohtaisesti maksamansa verot ja muut maksut. Tällä kertaa täysistunnossa hyväksyttiin myös veroavoimuutta edistäviä lakialoitteita, joiden pohjalta jäsenmaat velvoitetaan vaihtamaan automaattisesti tietoja yritysten kanssa solmimistaan verosopimuksista ja vahvistettiin automaattinen verotietojenvaihto Sveitsin kanssa.

Lainsäädännössämme on kuitenkin edelleen isoja aukkoja tällä saralla. Sosiaali- ja ympäristövaikutuksia ei edelleenkään tarvitse raportoida integroidusti vuosittaisen tilinpäätöskertomuksen kanssa. Maakohtaisen julkisuusvaatimuksen tulisi ulottua myös muiden, kuin kaivannaisalojen yrityksiin. Pääomavaatimuksia koskevassa säännöstössä tulisi vaatia korkeampaa pääomaa lainoilta, jotka rahoittavat hiilikaivoksia. Verokilpailusta tulisi siirtyä EU:n sisällä yhteistyöhön ja harmonisoituihin veroasteisiin. Tässä vain muutama esimerkki.

Liiketoiminta on aina kannattavaa – säännöt ohjaavat vain sitä, kenelle. Meidän täytyy päättää, haluammeko tukea kannattamattomia hiilikaivoksia vai tulevaisuuden bioteknologiaa ja luoda sen jälkeen säännöt, rajoitteet ja kannusteet päätöksemme mukaisiksi.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan