Ajankohtaista

Marraskuu 2022

Ympäristörikos-lainsäädäntö

Euroopan parlamentti valmistelee parhaillaan kannanottoaan Euroopan komission esittämään ehdotukseen direktiivistä ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Oikeudellisten asioiden valiokunta (JURI) toimii ehdotuksen vastuuvalmistelijana. Olen itse neuvotellut ympäristövaliokunta ENVI:ssä valiokunnan lausunnosta. Ympäristövaliokunta äänestää lausunnostaan 25. lokakuuta, minkä jälkeen valiokunnan lausunto siirtyy oikeudellisten asioiden valiokuntaan harkittavaksi.

Ympäristövaliokunnalla tulisi olla vahvempi rooli ympäristölainsäädännössä

Mielestäni ympäristörikoslainsäädännössä kompetenssijakoa tulisi miettiä uudelleen. Tällä hetkellä oikeudellisten asioiden valiokunta voi halutessaan hylätä kaikki ympäristövaliokunnan muutosehdotukset, mikäli he niin päättävät. Ympäristörikoslainsäädännössä olisi ensisijaisen tärkeää, että ympäristövaliokunta olisi päävastuussa sisällöstä, ympäristön tilan määritelmistä sekä toiminnasta, joka lasketaan rikolliseksi.

Taloutemme, elinehtomme ja hyvinvointimme ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstämme. Ympäristörikokset kohdistuvat luontoon, ilmastoon, biodiversiteettiin ja eläimiin, mutta niiden lisäksi ne aiheuttavat suoria ja epäsuoria uhkia ihmisoikeuksille, terveydelle ja elinkeinolle. Ympäristörikollisuus on maailman neljänneksi suurinta rikollista toimintaa. Siitäkään huolimatta ympäristörikoksia ei ole otettu tarpeeksi vakavasti. Tähän on tultava muutos.

Ympäristörikoksien määritelmien ja rikosten sanktioiden harmonisointi on tärkeää, sillä useimmiten merkittävät ympäristörikokset ja niiden seuraamukset eivät noudata maiden välisiä rajoja. Harmonisoinnilla ehkäistään myös organisaatioiden siirtymistä maihin, joissa ympäristörikokset jäävät helpommin tutkimatta ja rankaisematta.

Komission ehdotus on askel oikeaan suuntaan, mutta jää liian vaisuksi. Rangaistuksia tulisi tiukentaa koskemaan selkeämmin myös biodiversiteettiin kohdistuvia rikoksia. Biodiversiteetti ei ole vain trendisana, vaan se tarjoaa meille toimivat ekosysteemit, puhtaan ilman, veden ja ravinnon. Erityisesti luonnontuhontaa (ecocide) koskevien rikosten rangaistuksia tulisi tiukentaa.

Ympäristörikokset vähintään samalle tasolle talousrikosten kanssa

Olen painottanut neuvotteluissa ympäristörikosten ratkaisemiseksi tarvittavaa rajat ylittävää yhteistyötä sekä niitä tukevien elimien ja prosessien vahvistamista. Jäsenmaista riippumattomalla taholla pitäisi olla oikeus tutkia ja nostaa syytteitä rajat ylittävistä ympäristörikoksista sekä rikoksista, mikäli jäsenmaa ei ryhdy riittäviin toimiin niiden ratkaisemiseksi.

Korostan, että direktiiviä tulisi laajentaa koskemaan myös kolmansissa maissa tapahtuvia rikoksia. Näin eurooppalaisten yritysten ympäristörikoksista kolmansissa maissa voitaisiin rangaista, vaikka ne noudattaisivatkin kolmannen maan ympäristölakeja. Monikansalliset suuryritykset ”nauttivat” monesti kolmansien maiden löyhemmistä ympäristörikoslaeista ja aiheuttavat näin tuhoa paikallisille ympäristöille ja yhteisöille.

Ympäristörikokset pitäisi viimein nostaa vähintäänkin samalle, jollei korkeammalle tasolle kuin talousrikokset. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että myös luonnolliset henkilöt, kuten toimitusjohtajat, voisivat joutua vastuuseen organisaatioidensa aiheuttamista ympäristörikoksista. Toimitusjohtajalla on velvollisuus olla tietoinen organisaationsa toiminnasta sekä sen ympäristöön ja yhteiskuntaan aiheuttamista vaikutuksista. ”No kun en mä tiennyt”-lausahdus ei saisi kuulua toimitusjohtajan sanavarastoon.

Ympäristörikosten ratkaisemiseen ei olla myöskään varattu tarpeeksi resursseja ja osaamista. Tarvitsemme kipeästi alaan erikoistuneita ihmisiä, kuten poliiseja, tuomareita ja syyttäjiä käsittelemään ympäristöön kohdistuvia rikoksia. Ilman alaan erikoistuneita ihmisiä sekä niitä tukevia elimiä kuten tuomioistuimia, ympäristörikokset jäävät helposti huomioimatta, tutkimatta ja rankaisematta.

EU:n pitäisi ottaa vahvempi rooli ympäristöön kohdistuvien rikosten osalta sekä tukea jäsenmaitaan ympäristörikosten tutkinnassa. Toivonkin ympäristövaliokunnan jäsenten tukea äänestyksessä kunnianhimoisen lausunnon puolesta.  Emme voi antaa ympäristörikollisten nauttia suotuisista toimintaympäristöistä enää yhtään pidempään.

Syksyllä työn alla myös muuta ympäristövaliokunnassa

Ympäristörikoslain lisäksi aloitan neuvottelut komission ehdotuksesta direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta sekä rakennustuoteasetuksesta, jotka ovat parhaillaan käynnistymässä.

Komissio esitteli alkuvuodesta direktiiviehdotuksen yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta. Huolellisuusvelvoite tarkoittaa, että yrityksen täytyy arvioida ja ennaltaehkäistä toimintansa mahdollisia haittavaikutuksia, sekä korjata tai lieventää toteutuneita haittoja. Työskentelen parhaillani valiokunnassani EPP-ryhmäni edustajana direktiiviä koskevassa lausunnossa.

Käytännössä direktiivi haluaa puuttua ympäristöön tai ihmisoikeuksiin liittyviin ongelmiin yritysten ja niiden arvoketjujen toiminnassa. Useissa EU-maissa on käytössä jo kansallisia sääntöjä yrityksille ja osa eurooppalaisista yrityksistä jo noudattaa huolellisuusvelvoittetta koskevia toimenpiteitä. Omaehtoisuus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan yhtenäisempää ja tehokkaammin haitalliseen toimintaan puuttuvaa sääntelyä.

Rakennustuoteasetuksen tarkistuksen neuvotteluissa aion painottaa vaihtoehtoisia vähähiilisiä rakennusmateriaaleja, rakennustuotteiden ja materiaalien tehokkaampaa kiertoa, erityisesti purkujätteen uudelleenkäyttöä, sekä digitaalisen tuotepassin käyttöönottoa. Tieto rakennustuotteiden ja -materiaalien ympäristövaikutuksista, kattaen myös biodiversiteettivaikutukset, tulee olla helposti saatavilla ja siirrettävissä.