Ajankohtaista

Huhtikuu 2023

Rakennusten energiatehokkuus

Suomessa on viime aikoina laajalti keskusteltu rakennusten energiatehokkuudesta. Rakennukset vastaavat 40 prosenttia EU:n energiankulutuksesta ja kolmanneksen EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi rakennukset kuluttavat noin puolet EU:n materiaalivirroista. Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä EU:n ilmastotavoitteiden toteutumisen kannalta, sillä noin 80 prosenttia nykyisestä rakennuskannastamme on pystyssä vielä 2050. Mikäli ilmastonmuutokselle aiomme jotain tehdä, on rakennuskantamme remontoiminen siihen merkittävä osa. Mahdollisuuksien ikkuna on lyhyt, minkä vuoksi energiatehokkuutta on parannettava pikaisesti.

Olemassa oleva rakennuskantamme on siis syväremontoitava energiatehokkuuden parantamiseksi. Parhaimmillaan syväremontoinnilla, energiatehokkuuden maksimoimisella ja aurinkopaneelien asentamisella luomme passiivitalojen sijaan energiapositiivia rakennuksia, jolloin suurin energian kuluttaja muuttuisi energian tuottajaksi. Silloin asukas muuttuu samalla energian maksajasta energian myyjäksi.

Uusiutuvaan energiaan investoiminen on positiivisten ympäristövaikutusten lisäksi kannattavaa, sillä fossiilisten energialähteiden hinta on epävakaa ja useimmiten diktatuurien hallitsemaa. Kun investointi on kertaalleen tehty, on uusiutuvan energian hinta vakaa. Aurinkoa ja tuulta kun ei kukaan omista. Aurinkopaneelien asennus maksaa itsensä takaisin parhaimmillaan alle 10 vuodessa. Jos EU:n ja valtion tuki otetaan huomioon niin jopa alle 5 vuodessa. Tälläkin hetkellä paneelien asennukseen voi hakea kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennyksen määrää voitaisiin Suomessa myös nostaa.

Kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen nostaa myös kiinteistön arvoa. Energiatehottomien kiinteistöjen arvo tulee laskemaan entisestään, jolloin investoiminen energiatehokkuusratkaisuihin on taloudellisesti järkevää.

Kustannus- ja materiaalitehokkuuden kannalta energiatehokkuuden korjaukset kannattaa luonnollisesti suunnitella kiinteistössä tapahtuvien muiden remonttien yhteyteen, kun rakennuksen osaa joudutaan joka tapauksessa korjaamaan sen elinkaaren loppuvaiheessa. Rakennukset joihin remontteja on juuri tehty eikä peruskorjauksia olisi odotettavissa lähivuosille, on todennäköisempää, että energiatehokkuuden parantamista vaativat toimet ovat pienempiä.

Suomessa on laajalti uutisoitu kiinteistöliiton esittämää 21 miljardin euron kustannusarviota. Arvio on osittain harhaanjohtava, sillä emme voi verrata energiaremonteista koituvia kustannuksia huomioimatta remonteista aiheutuvien energiasäästöjen tuomia taloudellisia hyötyjä.

Olen useaan kertaan esittänyt, että esimerkiksi Motiva, kuntaliitto tai muu taho voisi tehdä rakennusten energiatehokkuudesta valmiskilpailutuksen, jossa omakotitaloille olisi lopputulemassa kaksi mallia. Mallissa A asennettaisiin aurinkopaneelit ja ilmanlämpöpumput, joihin yhteiskunnan tuki olisi puolet niille, jotka tukea tarvitsevat. Kyseinen malli maksaisi itsensä parissa kolmessa vuodessa takaisin, eikä vaatisi asukkaalta, kuten eläkeläiseltä pitkää remonttievakkoa. Mallissa B yhdistetään uusiutuviin energialähteisiin investoiminen sekä kiinteistön energiatehokkuusremontointi. Kyseinen malli on investoinniltaan kauaskatseisempi ja kalliimpi, mutta nostaa samalla kiinteistön arvoa ja maksaa itsensä takaisin energiasäästöillä.

Euroopan parlamentti äänesti kannastaan rakennusten energiatehokkuudesta maaliskuun täysistunnossa. Vastoin yleistä harhaluuloa kyseessä ei ole valmis ja toimeenpantava direktiivi vaan seuraavaksi parlamentti ja neuvosto neuvottelevat lopullisesta direktiivistä komission avustuksella. Parlamentin kannassa esitetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien uusien rakennusten tulee olla päästöttömiä vuodesta 2028 alkaen. Olemassa olevien julkisten rakennusten tulee olla vähintään energiatehokkuusluokassa E vuonna 2027 ja -luokassa D vuonna 2030. Asuinrakennusten vastaavat vuosiluvut ovat 2030 ja 2033.

Haluan kuitenkin korjata useita väärinymmärryksiä Euroopan parlamentin kannasta, joita Suomessa nyt liikkuu:

• Parlamentin kanta on poistanut komission ehdotuksesta Artikla 32 koskien sanktioita. Kannan mukaan yksityishenkilöille ei aseteta rangaistuksia tai sakkoja, mikäli energiaremontit jätetään tekemättä. Yksityishenkilöt eivät siis joudu myymään talojaan pakkoremontin alta tai joudu oikeudelliseen vastuuseen.
• Artiklojen 5 ja 9 mukaan jäsenmaat voivat jättää soveltamatta energiatehokkuusvaatimuksia asuinrakennuksille, joita käytetään vähemmän kuin 4 kuukautta vuodessa tai asuinrakennuksia, joiden pinta-ala on alle 50 neliömetriä. Tämä siis koskisi muun muassa kesämökkejä, joihin energiatehokkuusremontteja ei näin ollen täydy tehdä. Tämä myös tarkoittaa, ettei tyhjillään olevia asuinrakennuksia tarvitse remontoida. Myös vanhat teolliset rakennukset, jotka ovat poistuneet käytöstä eivätkä näin ollen kuluta energiaa ovat poikkeuksen piirissä.
• Artiklassa 5 ja 9 poikkeuksia on asetettu myös suojelluille tai arkkitehtuurisesti ja historiallisesti merkittäville rakennuksille. Sibeliuksen syntymäkotia ei siis tarvitse alkaa remontoida parlamentin kannan mukaan.
• Parlamentin kannan mukaan jäsenmaiden on taloudellisesti tuettava heikommissa asemissa olevia ja keskituloisia energiaremonteissa. Jäsenmaiden on myös tarjottava kyseisille ryhmille teknistä tukea, mukaan lukien tarvittavia tietopalveluita ja hallinnollista tukea. Jäsenmaat voivat myös vapauttaa julkisessa omistuksessa olevat sosiaaliset vuokra-asunnot energiatehokkuusvaatimusten ulkopuolelle, mikäli ne eivät ole kustannusneutraaleja tai johtaisivat sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuvien henkilöiden vuokrankorotuksiin. (Artikla 9). Kansaa ei siis jätetä yksin laskun kanssa vaan kyseessä on kollektiivisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen. Lisäksi kannassa todetaan, että jäsenmaiden on tarjottava esimerkiksi vuokratukea tai asettamalla rajoja vuokrankorotuksille, joilla suojellaan heikommissa asemissa olevia kotitalouksia vuokrankorotuksilta (Artikla 14).
• Remontteihin on saatavilla EU-rahoitusta muun muassa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen, sosiaalisen ilmastorahaston, koheesiopolitiikan ja Renovation wave varojen kautta.

Haluan korostaa, että kyseessä on direktiivi eli se ei sellaisenaan tule Suomessa astumaan voimaan neuvottelujen päätyttyäkään. Jäsenvaltioiden on saatettava lopullinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, jolloin kansallisia erityispiirteitä voidaan huomioida tarkemmin. Suomessa on laajalti huolestuttu erityisesti yksittäisiin rakennuksiin kohdistuvista vaatimuksista, joissa elinkaarta ei ole enää paljon jäljellä tai jotka sijaitsevat muuttotappioalueilla eikä rakennuksella ole tulevaisuudessa käyttöä. Tällaisiin tapauksiin direktiivin sovelluksiin on mahdollista tehdä kansallisia poikkeuksia.