Meillä on rahaa ratkaista ilmastonmuutos, eikä meillä ole varaa olla tekemättä sitä
Euroopan komissio julkaisi tänään 6. helmikuuta ilmastotavoitteensa vuodelle 2040. Uudessa linjauksessa komissio asettaa käytännössä tavoitteeksi Euroopan hiilineutraaliuden vuoteen 2040 mennessä, tavoitellen 90 prosentin päästövähennystä.
Tavoitteiden kunnianhimon taso olisi voinut olla paljon korkeampi ja Pariisin sopimuksen linjan mukainen. Ilmastotutkijoiden mukaan meidän tulisi tavoitella täyttä hiilineutraaliutta jo vuoteen 2030-2035 mennessä, jos haluaisimme välttää ilmastonmuutoksen pahimmat terveys- ja talousvaikutukset.
Ilmastonmuutoksen lisäksi meidän on puhuttava biodiversiteettikadosta, sillä ne kulkevat käsi kädessä. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kohdalla ollaan jo hyvin lähellä käännekohtaa, jossa yksi ilmiö alkaa ruokkia toista hallitsemattomasti.
Tämä on aikakautemme merkittävin uhka, johon olemme löytäneet vain puolikkaita ratkaisuja. Poliittinen jarrutus etenkin luontokadon ehkäisemisen ja luonnon ennallistamisen kohdalla on niin vahingollista, että se uhkaa biodiversiteettitavoitteiden lisäksi myös ilmastotavoitteidemme toteutumista. Ilmastotavoitteita ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ei voida saavuttaa ilman tarvittavia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ehkäisyyn.
Yhdeksästä planeetan kantokyvyn turvallisen toiminnan raja-arvosta kuusi on jo ylitetty. Ilmastonmuutos on näistä kuudesta saanut julkisuudessa huomattavasti eniten painoarvoa, vaikka esimerkiksi biodiversiteettikato on sitäkin huolestuttavammalla tasolla. Biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos kulkevat myös käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan. Meidän on siis otettava käyttöön huomattavasti integroidumpi lähestymistapa.
Nykyisillä toimillamme olemme matkalla kohti 3 °C lämpötilan nousua vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutos ei ole enää vain mikään tulevaisuuden ongelma, vaan näemme ilmastonmuutoksen vaikutuksia jo nyt. Vuonna 2023 maapallon keskilämpötila ylitti hetkellisesti kahden celsiusasteen rajapyykin esiteollisen ajan mittausarvosta.
Kysymys ilmastonmuutoksen torjunnan hintalapusta ei voi olla enää validi argumentti, kun vastassamme on elinkelvoton planeetta moninkertaisella kustannuksella. Rahamme ovat tällä hetkellä kiinni kestämättömissä kohteissa, ja vain muutama prosentti kaikesta rahoituksesta on sijoitettu kestävästi.
Arvioiden mukaan 70 triljoonaa on sijoitettuna ympäristön kannalta haitallisiin ja riskisiin kohteisiin samalla, kun ilmastonmuutoksen torjunta maksaisi EU:ssa vain noin puolet tästä summasta. Rahoituksen uudelleenohjaaminen vihreään siirtymään on kymmenkertaisesti halvempaa kuin seuraukset, mikäli uudelleenohjausta ei tehdä. Samalla skenaario ilmastonmuutoksen eskalaatiosta tulevina vuosikymmeninä kantaa hintalappua, joka on kymmenkertainen koronan torjunnasta aiheutuneisiin kustannuksiin verrattuna. Mitä nopeammin asiaan reagoimme, sitä halvempaa ilmastonmuutoksen torjunta on.
Julkinen raha ei tule ratkaisemaan ilmastonmuutosta. Meidän on kehitettävä taksonomiaa ja ohjattava yrityksiä sijoittamaan varansa kestävästi. Vain yksityinen raha on ratkaisu ilmastonmuutoksen torjumiseen, ja sitä on enemmän kuin edes tarvittaisiin aikamme suurimman uhan ratkaisemiseen.
Samalla meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös julkiseen talouteen: bruttokansantuote ei nykyisessä muodossaan anna oikeaa kuvaa yhteiskuntiemme taloudellisesta, ekologisesta tai luontopääomasta. Se on suorastaan harhaanjohtava, sillä myös ympäristön tuhoaminen ja pilaaminen kasvattavat nykyisten laskentamallien mukaan kansantaloutta. Ensin pilataan, ja sitten putsataan. Metsien ylihakkuut kasvattavat BKT:ta, samalla tavalla kuin myös ylikalastus, fossiiliset polttoaineet ja lähijokeen laskettujen ympäristömyrkkyjen siivoaminen. YK:n Beyond GDP -hanke pyrkiikin löytämään ratkaisuja juuri tähän haasteeseen.
Jollemme pian korjaa julkisen talouden mittaamisen massiivista virhettä, tulemme kiihdyttämään ilmastonmuutosta, julkisten palveluiden rapautumista ja luonnonvarojen ylikulutusta. Meidän tulee kehittää mittareita, jotka kuvaavat paremmin sellaista taloutta, joka lisää hyvinvointia eikä vie sen pohjaa. Jatkossa julkisen talouden osalta on olennaista mitata sekä tuotot ja panokset niiden luontopääoman, ihmisten hyvinvoinnin ja talouden kasvuedellytysvaikutusten mukaan.
Samalla meidän on otettava yksityiset varat mukaan ilmastonmuutoksen ratkaisuun, sillä ilman yksityisen sektorin panostusta emme voi torjua ilmastonmuutosta. Kysymys ei ole siitä, etteikö meillä olisi tarpeeksi rahaa, vaan siitä, että ne on kohdennettava oikein.
Kuva: Markus Spiske / Unsplash
Sirpa somessa
SEURAA SIRPAA