Ekonomia, ekologia, energia –kriisi on päättäjissä

Peliteoriat ovat hyödyllisiä malleja kertomaan, miten toiminnan pelisäännöt vaikuttavat päätöksentekoon ja ihmisten valintoihin. Järkevät yhteistyöhaluiset ihmiset tekevät kaikille tuhoisia valintoja, kun kannustimet ja säännöt eivät ole kohdallaan. Jos ahneudesta ja lyhytnäköisestä toiminnasta palkitaan ja pitkäjänteisestä vakautta ja kokonaisuuden etua tukevaa taas rangaistaan, lopputulos on sen mukainen.

Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja ekologinen kriisi tuovat molemmat esille saman vallitsevan ajattelutavan ja globaalin päätöksentekojärjestelmän kriisin. Pelisääntöjen puuttuessa toiminnan aiheuttamat kulut ja haitat jäävät sisäistämättä, ja voittajia ovat ne, jotka ottavat pikavoitot ja jättävät ongelmat ja riskit kollektiivisesti muiden harteille.

Niin kauan kun järjestelmä kykenee imemään haitat ja riskit itseensä, se toimii. Kantokyvyn pettäessä syntyy kriisi. Niin käy kaikissa suljetuissa systeemeissä, jollainen globaali maapallommekin on. Finanssikriisistä selvitään rahalla, paljolla rahalla ja lamalla, ekologisesta kriisistä sen lauettua taas hankalammin.

Rahajärjestelmän ja ympäristön käytön kestämättömyys on ollut päättäjien tiedossa useiden kymmenien vuosien ajan. Toiminnan on kuitenkin annettu jatkua ”itseohjautuvana” sen tuottamaan kasvuun vedoten. ”Kasvu” on heittänyt ongelmat muille ja ulkoistanut lainat, jolloin rahoja ei varata lainan maksuun sen erääntyessä.

Jokaisella on oikeus lobata itselleen parempaa etua. Kuluttaja tinkii basaarissa ja työntekijä tahtoo enemmän palkkaa. Finanssipeluri ei halua toimintaa hidastavia ja omia hetken tuottoja pienentäviä sääntöjä. Ilmastonmuutoksen edessä toimintaansa muuttamaan joutuva yritys ei tahdo taas siitä koituvia kustannuksia. Toiveitaan esittäessä he eivät kukaan ole väärässä.

Päättäjän, pelin sääntöjen luojan vastuulla on luoda sellainen malli, joka ottaa huomioon kokonaisuuden ja yksittäisten pelaajien itsekkäiden pyrkimysten seuraukset. Kansainvälisillä sopimuksilla, direktiiveillä ja laeilla luodaan sellainen toimintaympäristö, joka lisää luottamusta ja vakautta, kannustaa yhteistyöhön ja rakentaa omaa ja yhteistä etua. Tai sitten ei. Myös puuttumattomuus on valinta. Päättämättömyydestä on kannettava vähintään yhtä iso vastuu, kuin päätöksistä.

Poliitikko ei pääse koskaan irti vastuustaan. Muiden tahtojen ja lobbausten niskaan sitä ei voi eikä saa kaataa. Kristillistä periaatetta ”anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät” ei voi tällä kertaa tähän soveltaa. Tietämättömyys ja taitamattomuus ovat perisyntejä, kun vaakakupissa on koko maailman tulevaisuus.

Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan