Markkinat eivät korjaa itseään. Tuoreimman finanssikriisin jälkeen asian on todennut muun muassa Yhdysvaltain keskuspankin entinen puheenjohtaja Alan Greenspan. Valitettavasti tarvitaan aina kriisejä, jotta tämä yksinkertainen totuus pysyisi laveasti mielessä.

Politiikassa olisi asia muistettava ilman kriisejäkin, sillä politiikalla on kuitenkin viime kädessä vastuu  kaikesta – yhteiskunnan, myös talouden kehityksestä. Valinta on sekin, jos vastuuta ei haluta kantaa tai jos halutaan jättää markkinoiden kehitys pelkän voitontavoittelun varaan.  

Euroopan parlamentin tällä viikolla hyväksymään talouskriisivaliokunnan väliraporttiin työskentelimme EPP:ssä ankarasti sen puolesta, että raportti todella ottaisi kantaa siihen millä tavoin seuraavat kriisit voitaisiin välttää nykyistä paremmin. Olin itse varjoraportöörinä eli ryhmäni vastuuhenkilönä asiassa.

Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa tähän oli vielä pari vuotta sitten vahvaa tahtoa siihen, että luodaan tehokkaat, yhteiset ja globaalit pelisäännöt rahamarkkinoille.

Molemmin puolin Atlanttia se tahto on hiipunut sitä enemmän mitä etäämmälle finanssikriisin huippu on jäämässä. Tämä tarve ei ole hävinnyt mihinkään, pikemminkin päinvastoin.

EU:n tulee vakauttaa taloutensa pohja sekä löytää uusia kasvun lähteitä. Samalla kun taloutta vakautetaan, on pidettävä huolta sekä sosiaalisesta että ympäristöllisestä vastuusta ja torjuttava eriarvoistuminen. Tärkeää on löytää uusia kasvun lähteitä, jotka perustuvat innovaatioon, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä pk-yrityksiin. Näistä saadaan voimavaroja hyvinvoinnin rakentamiseen.

Oikeudenmukaisten ja toimivien pelisääntöjen luominen on nimenomaan Kokoomuksen ja sen sisarpuolueitten vastuulla. Kuten kokoomuksen 90-luvun periaateohjelmassa sanottiin, markkinatalous toimii vain demokraattisesti säädellyssä, sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisessa ympäristössä. Ilman tätä sääntelyä, on kyse laissez-faire kapitalismista. Tämän historiallisen vastuun havaitsi jo Konrad Adenauer aikanaan.

Samaan vastuuseen kuuluu myös huoli oikeudenmukaisuudesta. Yhteiskuntarauha ei ajatuksena ole aikansa elänyt, vaikka näyttääkin, että siellä missä se järkkyy, otetaan avuksi yhtäältä mieluummin vesitykit kuin poliittiset päätökset tai suvaitsemattomuus mieluummin kuin sosiaaliturva. Mitä suuremmat tuloerot, sitä suuremmaksi käy tyytymättömyys ja sitä suuremmiksi kasvavat myös hyvätuloisten riskit.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan