Viikon mittaan on seurattu kuinka Irlanti on päivä toisensa jälkeen kieltäytynyt sille tarjotusta rahoitustuesta. Aluksi pontevasti ja sitten päivä päivältä vaisummin.

Kun maan pankkisektori pääsi elämään heikosti säännellyssä ympäristössä, syntyi kupla, jossa halpa rahaa syydettiin kiinteistömarkkinoille vakuutena vain ostetun kiinteistön arvo.  Finanssikriisi tyrkkäsi talouden alamäkeen ja puhkaisi kuplan, josta seurasi, että Irlannin valtio aloitti alati kalliimmaksi käyneen pankkien pelastusoperaation.

Maan hallitus haluaa säilyttää kasvonsa ja on kieltäytynyt ulkopuolisesta rahoitustuesta. Euroopan Keskuspankki ja tällä viikolla kokoontunut Euroryhmä ovat puolestaan huolestuneina Irlannin heijastusvaikutuksista patistaneet maata hyväksymään tuen. Rahoitusmarkkinoiden epävakaus nostaa monen jo muutenkin rahoitusvaikeuksissa olevan EU-maan rahan hintaa ja syventää ongelmia muuallakin.  

Velka ja vaje ovat eri asioita

Eurostat kertoi maanantaina tilastotietonsa EU:n jäsenmaiden budjettivajeista ja velkaantumisesta. Tilastot vahvistivat vanhoja huolia, esimerkiksi Kreikan budjettivaje osoittautui keväälläkin arvioitua selvästi suuremmaksi ollen peräti 15,4 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Ensisijaisesti tilastossa on kuitenkin katsottava budjettivajeen ja valtionvelan yhteisvaikutusta. Pelkkä budjettivaje ei ole välttämättä pahasta ja voi olla tilapäisesti perusteltua, mikäli valtion kokonaisvelka sen sallii ja kestää. Näinhän keynesiläisittäin pitäisikin taantuman aikana elvytysvaraa olla.

Nousukaudella, jolloin myös nykyisen kriisin taustalla olevat rahoituskuplat alkoivat paisua, totesi silloinen irlantilainen talouskomissaari Charlie McCreevy, että ei pitäisi korjata sellaista mikä ei ole rikki ja viittasi kintaalla finanssisääntelylle. Nyt kun se, mitä ei korjattu, menikin rikki, niin seuraukset kaatuvat julkisen sektorin syliin. Tällöin tarvitaan tiukempaa finanssivalvontaa ja parempaa taloudellista hallintoa.

Suomi oppi sääntelyn hyödyt

Suomella on oman pankkikriisinsä myötä asiasta kokemuksia, joista myös otettiin opiksi. Pankkivalvonta ja pankkien vakavaraisuusvaatimukset ovat kunnossa eikä meille tuota vaikeuksia sopeutua Basel II -kriteereihin. Myös valtiontaloudessa näyttää hyvältä. 2,5 prosentin budjettivaje viime vuonna mahtui edelleen kasvu- ja vakaussopimuksen asettaman kolmen prosentin raamiin, mihin ei moni euromaa yllä.

Kun Euromaissa valtion velan osuus bruttokansantuotteesta on keskimäärin liki 80 prosenttia, niin Suomella se on vain vajaat 44 prosenttia. Myös sillä kriteerillä meillä menee hyvin.

Kreikka: Pitää tietää mitä muut tekevät

Eri syistä eri maissa on taloustilanne päässyt huolestuttavaksi. Esimerkiksi Kreikassa julkiset menot ovat pitkään olleet korkeat, verotuotot heikkoja ja yksityisen sektorin tehokkuus esimerkiksi monista kilpailunrajoituksista johtuen ollut kyseenalainen. Maan julkinen velka on liki 127 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on Euroopan ennätys.

Portugalin ongelmana taas on ollut heikosta kilpailukyvystä seurannut hidas talouskasvu. Monet ovatkin arvioineet, että maan olisi pitänyt liittyä aikanaan euroon merkittävästi alemmalla rahan arvolla. Portugalin kannalta hyvä puoli on, että maan instituutioita pidetään vakaina. Maan budjettivaje on 9,3 prosenttia ja velan osuus 76,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhtälö kertoo, että taloutta olisi tasapainotettava ripeästi. Tällaisista toimista maa onkin kertonut.

Irlannin, Kreikan ja Portugalin lisäksi huolta on syytä kantaa myös Espanjasta, mutta myös vähän Ranskasta ja Belgiasta sekä ennen muuta Italiasta. Italian velka on peräti 116 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja maan budjettivaje on vuodessa kaksinkertaistunut 5,3 prosenttiin. Epäluulo elää, vaikka Berlusconi onkin esittänyt budjettisäästöjä.

Korjauskeinot ovat yhteisiä

Vaikka erilaiset syyt ovat johtaneet nykyiseen kriisiin, niin korjauskeinot ovat yhteisiä. Julkisen talouden ylivelkaantuminen on saatava kuriin yhtäältä hallituilla säästötoimilla ja toisaalta luomalla uutta kasvua. Olennaista on, että säästöillä ei myöskään syödä tulevan kasvun edellytyksiä.

Eurooppalaisina me olemme kaikki samassa veneessä ja vaikka tuntuukin vaikealta, niin parhaat menestyksen edellytykset meillä on yhdessä. Vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia ei pidä unohtaa, vaan päinvastoin juuri nyt on lisättävä ja vahvistettava talouspolitiikan koordinaatiota. Se tarkoittaa myös tiukempaa sitoutumista yhteisiin velvoitteisiin ja yhteiseen kasvustrategiaan. Yksin voimme vain hävitä.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan