Tänään, maailman ympäristöpäivänä, on aihetta toivoon.
Ympäristömme tila on hälyttävä, poliittinen ilmapiiri sotii riittäviä ilmastotoimia vastaan, ja luonnon monimuotoisuus on uhattuna kautta ekosysteemien. Tiede kertoo meille, että olemme ylittäneet yhdeksästä tunnistamastamme planetaarisesta rajasta jo kuusi, eikä Suomenkaan nykyiset toimet riitä oman ilmastolakimme tavoitteissa pysymiseen.
Silti meillä on aihetta toivoon. Ongelmien lisäksi meillä on myös ratkaisuja enemmän kuin ikinä ennen, ja me näemme niiden tehon. Esimerkiksi eniten päästöjä luovan sektorin, eli energia-alan, saavutuksiin lukeutuu, että Suomen sähköntuotannosta 95% on hiilineutraalia ja Kiinasta on nopeasti tullut maailman suurin uusiutuvan energian tuottaja. Tämä on merkki siitä, että kaikkien maiden vuosi sitten tekemä sopimus fossiilisista polttoaineista irtautumisesta on muutakin kuin sanoja paperilla.
Media korostaa toistuvasti ympäristön kohtaamia vaarallisia ongelmia, ja syystäkin – mutta tarinassa on myös muuta kerrottavan arvoista. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportit korostavat paitsi uusien toimien kiistämätöntä kiireellisyyttä ja tarvetta, niin myös kaikkia niitä ratkaisuja, jotka edistävät päästövähennysten ohella myös luonnon ja ihmisten hyvinvointia. Ympäristökriisin pakottama kestävyysmurros voi tuntua pelottavalta, mutta se on myös täynnä mahdollisuuksia oikeudenmukaisemmasta, planeetan rajoihin sopivasta huomisesta.
Vaikka kansainvälinen politiikka voi turhauttaa, on se ennenkin onnistunut kohtaamaan suuria ympäristöhaasteita. Lähes 40 vuotta sitten sovittu Montrealin pöytäkirja rajoitti otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöä niin tehokkaasti, että otsonikerros palautuu tälläkin hetkellä – se onkin yksi kolmesta edelleen säilyneestä planetaarisesta rajasta. Juuri tällaisten onnistumisten puolesta meidän täytyy tehdä nyt töitä enemmän kuin ikinä ennen.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan