Kokonaistaloudelliset ratkaisut ovat se, mihin EU haluaa kannustaa jäsenmaitaan kahden vuoden kuluttua voimaan tulevalla uudella julkisten hankintojen direktiivillä. Suomalaismeppi Sirpa Pietikäinen sanoo, että yritysten ja kuntien kannattaa aloittaa valmistautuminen nyt.
Kokonaistaloudellisten ratkaisujen tekeminen ei toki ole ollut pois suljettua nytkään. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että julkinen sektori on usein mennyt halvimman hinnan perässä, eikä laatua ole ehkä osattu kilpailuttaa oman alueenkaan näkökulmasta kokonaistaloudellisesti.
– Julkiset hankinnat ovat strateginen työkalu kuntatasolla. Kokonaistaloudellisesti ajateltuna halpa hinta ei ole paras, vaan pitäisi miettiä käyttötuntihintaa. Myös yhteiskunnalliset tavoitteet korostuvat, kuten ympäristönsuojelu, resurssi- ja energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta, innovoinnin ja sosiaalisen osallistuuden edistäminen sekä parhaiden mahdollisten edellytysten varmistaminen sosiaalipalvelujen tuottamisessa.
EU:n 2020 strategia painottaa resurssitehokkuutta, innovatiivista kasvua, sosiaalisten seikkojen ottamista mukaan päätöksentekoon sekä vihreitä valintoja. – Viranomaisten tavara-, palvelu- ja rakennusmenot ovat noin 19 prosenttia EU:n BKT:hen suhteutettuna. Ei siis ole samantekevää, miten kilpailutuksia tehdään. Jos suositaan aina suuria toimijoita, sillä on vaikutuksensa talouden rakenteisiin alueella. Jos ostetaan aina halvinta, jonka tuotannosta syntyy suuri hiilijalanjälki, sillä on vaikutuksensa ympäristöön. Jos tehdään valintoja, joilla EU:n veroeurot valuvat unionin ulkopuolelle, sillä on vaikutuksensa verotukseen, yritysten kannattavuuteen ja työllisyyteen. Nämä asiat on otettava nyt vakavasti, Pietikäinen herättelee.
Käytännössä kyse on lähellä tuotettujen, tuttujen palvelujen kilpailutuksesta kotikunnissa. Pietikäinen antaa esimerkiksi vaikkapa taksikuljetukset sairaalasta. – Jos kuljetuksia on ostettu vähän, odotusajat sairaalassa pitenevät ja potilaat tarvitsevat petiä ja ruokaa.
Yksi suomalaisille tyypillinen ongelma on ollut myös se, että EU:hun vedoten on kilpailutettu turhia asioita. – Nyt kilpailutusrajat nousevat, ettei turhia asioita enää kilpailutettaisi. Meillä kilpailuttaminen on ollut sirpaleista ja sillä on tapettu paikallisia yrityksiä. Turha kilpailutus ei ole tuottavaa, vaan maksaa ja on voinut vääristää markkinoita. Kilpailutuksen hävinnyt yrittäjä on saattanut joutua myymään kalustonsa tai ryhtymään kilpailutuksen voittaneen yrityksen alihankkijaksi.
Kunnille Pietikäinen laittaa terveisiä, että nyt on hyvä aika ryhtyä laatimaan hankintastrategioita eli määritellä, mitä halutaan tuottaa omina palveluina ja mitä kilpailutetaan ja koska. Uutta on myös se, että molemmat osapuolet voivat valmistautua kilpailutukseen hyvissä ajoin. Ns. teknistä tarkastelua ja ennakkopuhuntaa kannattaa tehdä hyvissä ajoin eli tarjouskilpailuista kiinnostuneita kannustetaan selvittämään jo vuotta aiemmin kilpailutuksen raameja.
– Tällä halutaan varmistaa, että syntyy uusia innovatiivisia palveluja. Sen sijaan, että haluttaisiin kilpailuttaa 200-paikkainen palvelutalo, strategiana voikin olla, että yli 75-vuotiaat kuntalaiset säilyvät mahdollisimman aktiivisina ja terveinä kotona ja saavat kuntoutusta. Heille tarjotaan mahdollisimman ravintorikasta, tuoretta ja herkullista ruokaa, haluttaessa luomuruokaa, niin, että hiilijalanjälki säilyy pienenä. Tällaisia asioita kunta voi jatkossa sisällyttää tarjouspyyntöihin.
Pietikäisen mielestä uusi tilanne avaa pk-yrityksille uudenlaisia mahdollisuuksia kehittää palvelujaan ja miettiä, miten jalostaa tuotteitaan. – Jos sopimukset solmitaan 5-10 vuodeksi, yritykset saattavat alkaa kehittää tuotekonsepteja, joilla on laajempiakin liiketoimintamahdollisuuksia.
Pietikäinen korostaakin, että jatkossa innovatiiviset tarjouspyynnöt ovat mahdollisimman avoimia. – Klemmareiden sijaan voidaan kilpailuttaa niin, että haluamme ostaa jonkin tuotteen, jolla paperit saadaan pysymään yhdessä. Oivalluksista voi syntyä uusia tuotteita, joita voidaan valmistaa ympäristön kannalta kestävämmin.
Suomalaisten hän toivoo ravistelevan nykyisiä käytäntöjä niin, että ylivarovaisuus häviää, eikä hankinnoista tehdä liian pieniä saati liian isoja klönttejä. – Kilpailutuksen kokoluokan määrittely on tärkeää, ettei toimijoita tipu markkinoilta. Isot toimijat ovat kokeneita tarjoamaan. He tarjoavat tismalleen sitä, mitä tarjouspyynnössä pyydetään, kun pienet saattavat pistää samaan pakettiin enemmän palveluja. Iso toimija voittaa hinnalla, mutta osaa kyllä laskuttaa lisäpalvelut listahinnan mukaan. Tässä on ollut iso ammattitaito-ongelma.
Uudistuksen tarkoitus on tuottaa parempaa laatua ja palveluja käyttäjille. – Ei läheltä -kriteeriä ei saa käyttää, sillä voihan läheltäkin tulla huonoa laatua. Sen sijaan voi edellyttää laatua, kuten tuoreutta tai pientä ilmastojalanjälkeä, monimuotoisuutta, valvottavuutta ja innovatiivisuutta. Missään ei lue nytkään, että pitää ostaa halvalla huonoa isoilta. Oman huomionsa vaativat ns. SGEI-palvelu eli luonteeltaa yleishyödylliset taloudelliset palvelut, jotka viranomaisten on turvattava kaikissa olosuhteissa, vaikkei markkinoilla olisikaan riittävästi palveluntarjoajia.
– Näitä ovat esimerkiksi asumiseen, liikenneyhteyksiin ja terveydenhuoltoon liittyvät palvelut. Suurin osa kolmannen sektorin tarjoamista palveluista ei ole taloudellista toimintaa, jolle olisi markkinoita. Näin ollen vaikkapa turvakoteja, tulkkipalveluita, opaskoirien kouluttamista tai muistisairaiden kävelypalveluja ei tarvitsisi kilpailuttaa. Tässä Suomen tulkinta on tähän saakka uhannut kolmannen sektorin tuottamia palveluja.
Uutta on myös se, että isoja ihmisjoukkoja koskevien palveluhankintojen kohdalla pitää järjestää aina palvelujen loppukäyttäjien kuuleminen ennen hankintaprosessin käynnistämistä. Näin halutaan lisätä käyttäjien osallistumista ja vaikutusvaltaa.
Sopu uuden direktiivin sisällöstä syntyi jo viime kesänä. Parlamentti äänestää laista joulukuussa ja se sinetöityy loppuvuodesta.
_______________
Päivi Kapiainen-Heiskanen. Taloudentekijät, 31.10.2013
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan