Mitä käy taloudessa, jos kotivakuutuksia ei enää myönnetä erittäin epävakaiden sääilmiöiden asuinalueille? Tämä on aito kysymys, joka puhututtaa tällä hetkellä erityisesti Yhdysvalloissa.
Äärimmäiset sääilmiöt, yhä enenevissä määrin ilmastonmuutoksesta johtuen, ovat aiheuttaneet 1990-luvun alusta arviolta noin 4200 miljardin euron vahingot, ja melkein puolet siitä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tulvat, myrskyt ja metsäpalot ovat johtamassa riskialtteimmilla alueilla siihen, ettei kodeille ja kiinteistöille saa hankittua vakuutusta joko korkeiden vakuutusmaksujen tai suoranaisten kieltäytymisten kautta. Ilman vakuutusta, riskialueilla sijaitsevien kiinteistöjen arvo romahtaa äärimmäisten sääilmiöiden tapahtuessa tulevaisuudessa jopa vuosittain. Samalla menee suuri osa kotitalouksien varallisuudesta.
Vakuutusten rooli finanssijärjestelmän vakauttajana on huomattava. Ilman kotivakuutusta on lähes mahdotonta saada pankkia sitoutumaan asuntolainaan moneksi kymmeneksi vuodeksi. Siksi vakuutusyhtiöiden vetäytyminen voisi johtaa myös pankkien vetäytymiseen samoilta seuduilta, kuten Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Jerome Powell varoitti helmikuussa kongressin istunnossa.
Yhdysvallat eivät ole tilanteessa yksin. Yhtä lailla eteläistä ja keskistä Eurooppaa kurittava kuivuus yhdistettynä myrskyihin sekä syöksytulviin nostavat vakuutusmaksuja jo nyt. Tätä vähälumista, mutta runsassateista kesää 2025 elettäessä, satovauriot ovat meilläkin yhä yleisempi ilmiö.
Ilmastokatastrofin vaikutuksia lasketaan liian matalalla todennäköisyydellä – luottaen suurten haasteiden olevan vuosikymmenten päässä tulevaisuudessa, jolloin meillä on teknologia niiden ratkaisemiseksi käsissämme. Tiedämme kuitenkin varmasti, että ilman toimenpiteitä äärimmäiset sääilmiöt tulevat rajusti yleistymään ja muutostahti on kiihtynyt huomattavasti aikaisemmista arvioista. Viime vuonna olimme jo 1,5 asteen lämpenemisen sisällä. Ekosysteemien romahtamiseen yhdistetty kahden asteen ylittäminen voi tapahtua joidenkin arvioiden mukaan jopa viiden vuoden sisällä.
Toisin kuin vuoden 2008 finanssikriisi, tämä pulma ei ole ratkottavissa vakuutus- tai pankkisektoria sääntelemällä. Niin kauan, kun tiedeyhteisön peräänkuuluttamat tehokkaat ilmastotoimenpiteet odottavat rohkeutta päätöksentekijöiltä, emme saa aikaiseksi riittävän laajaa systeemistä muutosta ja tarttumista toimeen kasvihuonekaasujen rajuksi vähentämiseksi.
Ilmastonmuutos aiheutuu kaikesta toiminnastamme – siksi ratkaisutkin on ulotettava jokaiseen ihmisen tekemiseen. Tämä tekee laivan kääntämisestä oikeaan suuntaan myös hitaan prosessin – kenties liian hitaan estääkseen ensin merkittävän finanssikriisin kumpuamisen äärimmäisistä sääilmiöistä.