Maailmassa liian moni äiti on itsekin vielä lapsi
Raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat ovat maailmanlaajuisesti nuorten tyttöjen yleisin kuolinsyy, kirjoittaa ?Sirpa Pietikäinen.
Kansainväliset kehitysstrategiat tunnustavat laajalti merkittävän roolin, joka naisilla ja äideillä on yhteiskuntien kasvussa ja kehityksessä. Pysyvää kehitystä ei voi kuitenkaan tapahtua niin kauan kuin naiset jäävät syrjään heitä itseään, perhettään ja yhteiskuntaa koskevasta päätöksenteosta.
Tieto naisten ja kehityksen kiistattomasta yhteydestä ei ole valitettavasti jalostunut tehokkaaksi politiikaksi. Räikeä sukupuolten välinen epätasa-arvo on arkea ympäri maailmaa.
Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteista kaksi liittyy suoraan naisiin: Tavoite numero kolme koskee tasa-arvoisia mahdollisuuksia koulutukseen, palkkatyöhön ja päätöksentekoon. Viides tavoite keskittyy odottavien äitien terveyteen ja ÄITIYSkuolleisuuden vähentämiseen. Tavoitteena on vähentää POISäitiyskuolemia 75 prosenttia ja taata kaikille oikeus seksuaaliterveyspalveluihin.
Kehitys laahaa järkyttävästi jäljessä näiden molempien tavoitteiden osalta. Viidennen tavoitteen kohdalla tilanne on erityisen synkkä: äitiyskuolleisuus väheni vuosina 1990–2005 vaivaisen prosentin.
Raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat ovat maailmanlaajuisesti nuorten (15–19-vuotiaiden) tyttöjen yleisin kuolinsyy. Ne ovat syynä joka neljänteen hedelmällisessä iässä olevan naisen kuolemaan; äitiyskuolemia kirjataan joka vuosi yli 500?000.
Äitiyteen liittyvien kuolemien ehkäisy ei vaadi suunnattomia investointeja. On käsittämätöntä, ettei tilanne ole juuri parantunut vuosikymmenien työstä huolimatta.
Ongelmavyyhti on monisyinen. Vain murto-osaa kehitysmaiden synnyttäjistä avustaa ammattitaitoinen henkilö. Tilanne on karuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa noin 70 prosenttia naisista synnyttää ilman ammattiapua tai mahdollisuutta minkäänlaisiin sairaalapalveluihin.
Terveyspalveluiden ja ehkäisyvälineiden saatavuus on satunnaista. Riittämätön tieto ehkäisykeinoista ja seksuaaliterveyteen liittyvistä faktoista sekä naisten puutteelliset mahdollisuudet vaikuttaa itse omaan seksuaaliterveyteensä liittyvät vahvasti myös hi-viruksen ja aidsin leviämiseen.
Perhesuunnittelun ja ehkäisymahdollisuuksien puute heikentää erityisesti nuorten naisten tilannetta. Raskauksien ehkäisy vähentää selvästi äitiyskuolleisuutta juuri heidän kohdallaan. Liian nuorena synnyttäminen lisää riskiä kuolla synnytykseen tai sen aiheuttamiin komplikaatioihin: 15–19-vuo?tiaiden tyttöjen riski kuolla synnytykseen on kaksinkertainen 20–29-vuotiasiin verrattuna; 10–14-vuotiailla riski on viisinkertainen.
Lapsiavioliittojen torjuminen on yksi avainasioista nuorten tyttöjen hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien kannalta. Lapsiavioliittojen määrästä on vaikea saada luotettavaa tietoa, sillä isoa osaa lapsiavioliitoista ei rekisteröidä. Unicef kuitenkin arvioi, että noin 60 miljoonaa kehitysmaan tyttöä naitetaan ennen 18:aa ikävuotta. Alle 15-vuotiaiden naittaminen on yleisintä maaseudulla.
Myös nuorten tyttöjen riski vammautua raskauden tai synnytyksen seurauksena on suurempi kuin aikuisten naisten. Alle 20-vuotiaiden synnytykset usein pitkittyvät. Kun ammattitaitoista apua tai keisarileikkausta ei ole saatavissa, vakavien vaurioiden mahdollisuus lisääntyy.
Yksi vakavimmista on synnytysteiden vamma fisteli, jossa nainen menettää pidätyskykynsä kuolion aiheuttaman avanteen takia. Uusia fisteli?tapauksia syntyy vuosittain noin 50?000–100?000. Vaurio johtaa usein siihen, että tytön mies hylkää tämän ja tyttö ajautuu yhteiskunnan marginaaleihin ilman kenenkään suojaa, työtä tai selviytymismahdollisuuksia.
Lapsiavioliitot, kuten aikaiset raskaudetkin, heikentävät tyttöjen sosioekonomista asemaa. Tyttöjen mahdollisuudet käydä koulua ja vaikuttaa oman elämänsä kulkuun kutistuvat minimiin.
On tärkeää, että maailmanlaajuisesti saadaan aikaan tehokkaasti valvottu lainsäädäntö, joka kieltää alle 18-vuotiaiden avioliitot. Lait eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tärkeitä ovat myös asenteiden ja perinteiden muuttaminen sekä olemassa olevan kansallisen lain tehokas valvonta.
Tämä on vaikea tehtävä, johon liittyy tiiviisti muita kysymyksiä, kuten naisten ja tyttöjen yhteiskunnallinen asema, ihmisoikeudet ja yhteiskunnan rakenteet.
Naisten voimaannuttamisessa ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamisessa piilee avain maailman kehitysongelmien ratkaisuun. Koulutuksella on suuri merkitys kehityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten lapsiluvun pienentämiseen, lapsikuolleisuuslukujen alentamiseen ja hiv-tartuntojen vähentämiseen.
Muutosta ei tapahdu ilman aktiivista kehityspolitiikkaa, jolle kehitysavunantajamaat kohdentavat tarpeeksi resursseja – EU-maat vähintään lupaamansa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sukupuolinäkökulman tulisi olla läpileikkaava teema kaikessa kehityspolitiikassa.
Suomi on äitiysterveyden mallimaa. Tällä vuosituhannella äitiyskuolleisuus on ollut Suomessa NOIN viisi tapausta sataatuhatta synnytystä kohden. Esimerkiksi Afganistanissa vastaava luku on 1?800.
Edistyksellinen ja kokonaisvaltainen neuvolamallimme on maailmanluokan edelläkävijä. Tätä osaamista Suomen tulisi hyödyntää määrätietoisesti ja monipuolisesti kehitysyhteistyössään.
Ottamalla seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja äitiyskuolemien vähentämisen kehityspolitiikkansa ytimeen maamme tunnustaisi naisten hyvinvoinnin erottamattomaksi osaksi yhteiskunnallista kehitystä. Minimiedellytys vaikuttavan kehityspolitiikan tekemiselle on, että kehitysmäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta nostetaan luvattuun 0,7 prosenttiin.
Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko, joka on toiminut pitkään naisten asemaa, terveydenhuoltoa ja kehityskysymyksiä käsittelevissä yhteisöissä.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan