Umpisolmu
Gazan nykytilanne on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta koston kierteestä. Umpisolmun avaaminen ei ole yksinkertaista, mutta ratkaisu on mahdollinen, uskoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.).
Pietikäisen mielestä EU:n pitäisi ottaa nyt vahva rooli ja ilmoittaa Israelille, että sen pitäisi lopettaa hyökkäyksensä palestiinalaisalueelle. Alkavalle rauhanprosessille tulisi saada myös koko YK:n hyväksyntä.
– Marssijärjestys olisi se, että ensin Israel lopettaa hyökkäykset, kumpikin osapuoli solmii tulitauon ja aloittaa yhteisen neuvottelukierroksen. Ei siitä rauhaa varmaan ihan kättelyssä tule, mutta ainakin loppuisi tämä inhimillinen katastrofi ja mieletön laveneva hyökkäyssota, Pietikäinen toteaa.
Hänen mukaansa rauhanprosessi ja humanitaarisen avun perillemeno olisi turvattava vaikka pakkotoimin.
– En minä ehdota, että EU tai Yhdysvallat ryhtyisi pommittamaan kumpaakaan osapuolta. Mutta YK:lla on myös ihmisten suojeluvastuu, ns. liability protection. Se tarkoittaa vähän samaa kuin EU:n siviilikriisinhallintajoukot, Pietikäinen sanoo.
Europarlamentaarikko epäilee, että EU ei kuitenkaan ehtisi saada aikaan päätöstä siviilikriisinhallintajoukoista riittävän nopeasti, jotta niistä olisi apua Gazan tämänhetkiseen tilanteeseen.
– Nyt pitäisi saada aikaiseksi vähän nopeampia toimia. Israelin valtiolle ja palestiinalaisille pitäisi antaa riittävän vahva poliittinen viesti siitä, että kaikki ovat nyt oikeasti tosissaan ja tulitauon on synnyttävä nyt, Pietikäinen sanoo.
Se antaisi YK:lle ja EU:lle muutaman päivän aikaa sopia, että ne tukevat jonkun maan, käytännössä esimerkiksi Ranskan, operaatiota alueella.
– On eettinen velvoite käyttää tarvittaessa myös militaarivoimaa ihmishenkien säästämiseksi, Pietikäinen pohtii.
Verikoston kierre pitäisi pysäyttää vaikka sotilasvoimin
YK-liitossa ja rauhanjärjestöissä vuosia toiminut ja maailman kriisejä seurannut europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) näkee Gazan tilanteen koston kierteenä, johon on ajauduttu vuosikymmenten aikana.
Kriisin lähtökohta palautuu exodukseen ja siihen hetkeen, kun juutalaiset saapuivat alueelle. Palestiinalaisyhteisön näkökulmasta heidän alueelleen on alunperin tunkeuduttu.
– Lisäksi alueelle tullut ryhmittymä on vielä laajentanut aluettaan ja käyttänyt isomman oikeutta eli vastannut valtiollisella aggressiolla yksittäisten ihmisten tai tahojen reaktioihin. Se on vähän sama kuin jos joku suomalainen ammuskelisi Ruotsissa ja ruotsalaiset hävittäjät pommittaisivat sen jälkeen Helsinkiä, Pietikäinen vertaa.
Israelin näkökulmasta Palestiina on puolestaan epävakaa alue, josta tulee jatkuvasti yksittäisiä ja organisoituja terroristi-iskuja, joihin kuolee kansalaisia.
– He ajattelevat, että heidän pitää turvata ja laajentaa aluettaan. Hyökkäys oikeutetaan itselle ja muille sillä, että tuhotaan Hamasin toimintakykyä omien kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi, Pietikäinen kertoo.
Kun tilanne on jatkunut samanlaisena pitkään, tulee verikoston vaihe. Kummallakin puolella on niin paljon kärsineitä, että iso joukko ihmisiä löytää oikeutuksen omille toimille toista osapuolta vastaan. Samalla myös ääriliikkeiden suosio kasvaa ja rauhantahtoisten heikkenee. Se on rauhanvälittäjille iso ongelma.
Pietikäinen palaa kuvitteelliseen kotimaiseen esimerkkiinsä.
– Jos ruotsalaiset sitten olisivat pommittanut meitä, aika monet suomalaiset olisivat siitä tuohduksissaan. Jos sitten joku ulkopuolinen tulee sanomaan, ettei tästä kannata suuttua, vaan antaa anteeksi ja sopia rauha, luulen että vähemmistö kannattaisi sitä.
Vihollisen kanssa veljeily on vaikeaa. Lisäksi rauha on sodassa olevien osapuolten näkökulmasta aina tylsä kompromissi, koska kumpikaan ei yleensä saa lähellekään sitä, mitä haluaa.
– On helpompi sanoa, ettei sovita huonoa rauhaa, jossa esimerkiksi Palestiina ei saa itsenäistä valtiota tai Israel menettää Jerusalemin. Siksi rauhanprosessi on niin epätoivoinen, että yksittäinen pommi-isku rikkoo sen. Sen vuoksi on niin tärkeää myös tukea prosessia, Pietikäinen painottaa.
USA ja EU toimintakyvyttömiä
Joulun alla leimahtanut kriisi ei yllättänyt Pietikäistä. Hän selittää akuuttia tilannetta niin Israelin hallituskriisillä kuin Palestiinankin vaalituloksellakin. Israelissa rauhantahtoiset eivät onnistuneet pääsemään hallitukseen jaPalestiinan vaalit voitti fundamentalistinen Hamas.
– Kummallakin puolella ovat vallassa tällä hetkellä juuri sellaiset voimat, jotka eivät yritä saada sopua aikaan.
Pietikäinen muistuttaa lisäksi Israelin erityissuhteesta Yhdysvaltoihin. Israel on oppinut, ettei sen terrorista seuraa mitään julkilausumia merkittävämpää.
– Jos tämä tapahtuisi jossain muualla, suurvalta menisi vaikka omin päin pommittamaan. Israel tietää, ettei sille tule tapahtumaan niin ja sen takia sillä on vähän liian uskalias ote. Pietikäinen sanoo huomauttaen, etteivät Palestiinan terrori-iskut ole yhtään sen parempia.
Hän harmittelee, että USA on tällä hetkellä muun muassa presidentinvaihdoksen vuoksi toimintakyvytön antamaan selkeää tuomiota.
– Jonkun pitäisi kyetä toteamaan, että Israelin toiminta ylittää kaikki kansainväliset sopimukset ja hyväksyttävyyden. Näinhän toimittiin Venäjänkin kanssa Georgian kriisissä, Pietikäinen toteaa.
Hänen mukaansa myös EU:n ulkopolitiikka on halvaantuneessa tilassa puheenjohtajamaan vaihdoksen jälkeen. Tsekki ei ole ottanut samanlaista aktiivista roolia ulkopolitiikassa kuin edeltäjänsä Ranska, jonka johdolla EU:lla oli selkeä yhteinen poliittinen tahto niin Georgian kriisissä kuin finanssikriisissäkin.
– Tsekin puheenjohtajuuskausi on täysin erilainen tarina sekä kyvyn että tahdon osalta. EU on nyt aika hitaasti, heikosti tai ainakin vähemmän spontaanisti ja radikaalisti reagoivassa tilanteessa, Pietikäinen harmittelee.
Sotajoukot valmiuteen
Hänen mukaansa EU:n pitäisi ottaa selvästi pontevampi rooli ollakseen vakuuttava kansainvälinen toimija. Se ei ole kuitenkaan ihan helppoa.
Kun Lissabonin sopimusta eikä siinä mainittua EU:n korkeaa ulkopoliittista edustajaa ei ole hyväksytty, kaikki on kiinni siitä, mitä puheenjohtajamaa tekee. Pietikäisen mukaan puheenjohtajatroikka – edellisen, nykyisen ja seuraavan puheenjohtajamaan edustajat – voisi toimia yhdessä.
Ihan ensimmäiseksi EU:n tulisi Pietikäisen mukaan keskeyttää sen ja Israelin väliset yhteistyösopimusneuvottelut, koska niiden jatkaminen tulkittaisiin maailmalla väärin. Hänen mielestään puheenjohtajatroikan johdolla EU:n tulisi myös selkeästi tuomita Israelin hyökkäys ja esittää molempien osapuolten tulitaukoa.
– Mikään kansainvälinen sopimusasiakirja ei tunne sellaista käsitettä kuin ennaltaehkäisevä hyökkays, millä Israel on hyökkäystään perustellut, Pietikäinen muistuttaa.
Hän olisi valmis turvaamaan rauhanprosessin alkamisen tarvittaessa jopa armeijan avulla. Kansainvälisen tuomion lisäksi EU ja YK voisivat päättää valmiudesta tukea jonkun maan operaatiota alueella.
– Ihmiset kuolevat ennen kuin Lähi-itään saadaan rauhanturvaoperaatio. Silloin pitää olla kykyä käyttää myös sotilaallista voimaa, jonka valmiusaste on aivan toinen. Tietyissä tilanteissa täytyy olla mahdollisuus toimia ihmishenkien säästämiseksi, Pietikäinen sanoo.
Irlantilaiset tekivät sen
Vaikka pysyvän rauhan saaminen Lähi-itään tuntuu olevan kiven alla, Pietikäinen ei näe sitä mahdottomana. Hän muistuttaa, ettei kukaan olisi hänen nuoruudessaan voinut kuvitella rauhaa Irlantiin, jossa elettiin samalla lailla jatkuvien pommi-iskujen pelossa.
– Sitten kun rauha lopulta syntyi, se oli hirveän hatara eikä edes kansan enemmistö ollut sen kannalla, Pietikäinen muistelee.
Tänä päivänä Irlannin vuosikymmeniä jatkuneet levottomuudet ovat enää kaukainen muisto.
– Ei siitä ole kuin reilut parikymmentä vuotta, mutta kuka nyt muistaa Irlannin väkivaltaisuudet? Irlantilaiset tunnetaan iloisina veikkoina, ei kukaan pidä heitä enää veljestappajina, Pietikäinen toteaa. (HäSa)
——————————-
Gazan kriisi on viimeinen siirtomaasota
Helsinki
Vuosikymmeniä Lähi-idän tilannetta seurannut toimittaja, tietokirjailija Hannu Reime ottaa esiin muutaman harhaluulon, joilla Gazan kriisiä on yleisesti selitetty.
Moni kuvittelee, että kyseessä olisi vuosisatoja tai -tuhansia vanha konflikti. Reime kuitenkin kertoo, että alueella oli hyvin rauhallista vielä 1800-luvulla, jolloin Gaza oli Turkin valtakunnan syrjäkyliä.
Nykyinen selkkaus on noin sata vuotta vanha ja sekä Israelin juutalaiset että Palestiinan arabit ovat kansakuntina syntyneet vasta sen myötä. Palestiinan puolella vaikuttava Hamas on puolestaan 20-luvun lopulla perustetun muslimiveljeskunnan palestiinalainen haara, joka syntyi vasta 1980-luvulla.
– Itse asiassa Israel suosi järjestöä 1980-luvun lopulla siksi, ettei se kuulunut PLO:hon, jota pidettiin Israelin kannalta vaarallisimpana vastustajana. Hiljainen tuki Hamasille oli epäsuoraa: he saivat rakentaa moskeijoita, heidän julistustaan ei rajoitettu ja saattoi siinä liikkua vähän rahaakin, Reime kertoo.
Israel on USA:lle sijoitus
Toinen yleinen virhepäätelmä on olettaa, että kyseessä on uskonsota. Reime muistelee, että enemmistö tämän päivän israelilaisista on täysin uskonnottomia ja varsinaiset uskovaiset Israelin juutalaiset ovat vähemmistönä.
– Uskonto on yksi lisäelementti tässä myrkyllisessä cocktailissa, mutta selkkaus on kuitenkin pääasiassa kansallinen. Se on myös viimeinen siirtomaasota, Reime huomauttaa viitaten siihen, että tilanne syntyi aikana, jolloin alue oli vielä Englannin valtakunnan hallinnassa.
Reimen mukaan myöskään Israelin ja Yhdysvaltojen erityissuhdetta ei pitäisi erehtyä pitämään juutalaiskysymyksenä.
– Minusta kaikki sellaiset ajatukset, että jonkin juutalaisblokki määräisi Yhdysvaltojen politiikkaa, ovat vaarallisia ja antisemitistisiä. Tuntuu käsittämättömältä, että jokin etnis-uskonnollinen ryhmä voisi manipuloida jonkun maan hallitusta, Reime sanoo.
Hänen mukaansa Israel on Yhdysvalloille ennen kaikkea sijoitus. Erityissuhde muotoutui nykyiseen muotoonsa 1967, kun Israel löi muutamassa päivässä kolmen arabimaan armeijat – myös öljyvaroja hallitsevan Egyptin, jonka armeijaa Neuvostoliitto tuki.
Reime naurahtaa, ettei tässä ole kyse salaliitosta, vaan geopolitiikasta. USA näkee Israelin itselleen hyödyllisenä kumppanina.
– Reaganin ulkoministeri, kenraali Alexander Height sanoi aikanaan, että Israel on suurin uppoamaton amerikkalainen lentotukialus. Strategisesti tärkeä, vieläpä sellainen, jonka kannella ei palvele yhtään amerikkalaista sotilasta, Reime muistelee.
Talousboikotti voi vaikuttaa
Yleisradiossa pitkän uran ulkomaantoimittajana tehnyt Reime arvioi, että pysyvän rauhan saavuttaminen Gazan kaistalle on hyvin vaikeaa.
– Sen ensimmäinen ehto on se, että Israel tunnustaisi palestiinalaiset tasavertaisiksi osapuoliksi, joilla on samat oikeudet. Tällä hetkellä palestiinalaiset on lähes poljettu maahan ja Israelilla on kaikki oikeudet, Reime toteaa.
Yhdysvallat kykenisi halutessaan välittämään rauhaa.
– Israel on esimerkiksi perunut asekauppansa Kiinan kanssa Yhdysvaltojen pyynnöstä. Eisenhowerin aikana Israel puolestaan vetäytyi Siinailta ja Gazasta USA:n käskystä.
Hänen mukaansa tilanteen voi aikanaan ratkaista myös julkinen mielipide.
– Osittain se voi riippua siitä, miten ihmiset maailmalla tähän reagoivat. Esimerkiksi Etelä-Afrikka-tyylinen talousboikotti voisi tehota, sillä Israel on aika riippuvainen viennistä, Reime pohtii.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan