Komissio julkisti juhannuksen korvilla ensimmäisen lakialoitteensa pääomamarkkinoiden tehostamiseen tähtäävän säästö- ja investointiunionin alta. Arvopaperistamista ja etenkin johdannaismarkkinoiden sääntelyn keventämistä perustellaan kevään aikana tutuiksi tulleilla yksinkertaistamisen ja investointien liikkeelle saamisen väitteillä.
Eurooppalaiset investoinnit ovat lamassa ja etenkin vihreä siirtymä vaatisi tuekseen huomattavasti enemmän riskipääomaa, jotta uudet ilmastoystävälliset teknologiat saataisiin liikkeelle. Tilanne on aidosti vakava ja eurooppalainen rahoituskenttä kaipaa monenlaisia uudistuksia haasteisiin vastaamiseksi. Johdannaisääntelyn purkaminen ei ole kuitenkaan lääke tähän ongelmaan.
Esityksen mukaan johdannaissääntelyä helpottamalla pankeilta vapautuvaa pääomaa saadaan paremmin liikkeelle investointeihin. Eurooppalaisilla pankeilla on mennyt itse asiassa viime vuosina ihan hyvin korkeiden korkojen ympäristössä ja niiden tulos on ollut selvästi voiton puolella. Jos esitys menee läpi tällaisenaan, pankeilla ei olisi edelleenkään velvollisuutta kohdentaa vapautuvaa pääomaa esimerkiksi kasvuyritysten rahoittamiseen.
Arvopaperistaminen itsessään on tärkeä keino pankeille varainhoitoon ja mahdollistamaan talouden rattaiden pyörimistä. Mutta sillä on paljonkin väliä, minkälaisin työkaluin tätä tehdään, millaista riskiä rahoitustuotteisiin liittyy, ja kuka sen kantaa. Euroopassa ja etenkin Pohjoismaissa on laajalti käytössä niin kutsutut katetut joukkovelkakirjalainat, jotka ovat vakaampia, rahoituskustannuksiltaan pankeille edullisempia ja käytettävissä suurelle joukolle toimijoita. Erityisesti Ranskassa, mutta myös Saksassa, näkyy jo nyt selkeä kehitys johdannaisten määrän nopeassa kasvussa ja katettujen joukkovelkakirjalainojen määrän tasaantuminen ja jopa lasku.
Itse asiassa esitys toimii erityisesti noin 10–20 riittävän suuren eurooppalaisen pankin hyödyksi. Siinä missä Pohjoismaisilla markkinoilla riskirajojen madaltaminen voi olla paikallaan markkinoidemme vakauden vuoksi, Keski-Euroopassa kilpailuedun antaminen suurille finanssialan toimijoille ajaa niiden keskittymistä edelleen. Tehokkailla markkinoilla suuri koko tuo mukanaan huomattavia etuja, kuten pienemmät kustannukset. Jos pienemmät pankit häviävät kilpailussa, rahoitusala menettää monimuotoisuuttaan ja myös vakauttaan. Kriittisimmillään johdannaissääntelyn vapauttaminen voisi johtaa finanssikriisin käynnistäneeseen toimintaan, jossa pankit myöntävät lainoja vain muotoillakseen niistä johdannaistuotteita. Nämä riskit tulisivat vaikuttamaan myös meillä Suomessa, mikäli eurooppalainen finanssijärjestelmä haurastuu.
Koska suurin osa arvopapereista nojaa asuntolainoihin, myös mahdolliset suurimmat vaikutukset tuntuisivat siellä eniten. Pankkien koon kasvaminen ja johdannaisten käytön lisääntyminen asuntolainamarkkinoilla tarkoittaa velallisille pahimmillaan lisääntyneiden kustannusten lisäksi asiakkaan ja pankin välisen suhteen katkeamista. Jos asuntolaina paketoidaan osaksi satojen lainojen nippua, joka myydään eteenpäin kolmannelle osapuolelle, tämä uusi finanssitoimija on nyt asuntolainasi uusi velkoja. Siinä missä sairauden, eron tai työttömyyden iskiessä lähipankin kanssa on voitu neuvotella asuntolainan uudelleenjärjestelystä, tässä mallissa uutta velkojaa tuskin vakuuttaa pitkä historia paikallispankin asiakkaana.
Toinen mahdollinen sudenkuoppa – edellistä finanssikriisiä mukaillen – on EU:n ja kansallisten budjettien takaamien julkisten rahoittajien ja rahoitusohjelmien hyödyntäminen, ei niinkään investointien vivuttamisessa riskejä jakamalla vaan vivuttamassa pelkkää riskiä yksityisille toimijoille. Eli julkinen toimija ja veronmaksajat kantavat riskit samalla kun yksityiset nappaavat mahdolliset voitot omaan taskuunsa.
Johdannaissääntelyn keventämisen sijaan meidän tulisi käyttää lääkkeinä muita keinoja. Kannustamalla piensijoittamiseen voimme ensinnäkin ohjata eurooppalaisten pankkitilien talletuksia suoraan investointeihin. Toisekseen voimme kohdentaa julkista rahoitusta suoriin sijoituksiin ja takuisiin sen sijaan, että se kilpailisi yksityisten sijoittajien kanssa. Lisäksi institutionaalisten sijoittajien sijoitusmahdollisuuksien tulisi kohdentua paremmin tukemaan eurooppalaisten yritysten kasvua.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan