Jos kahvilassa on kaksi kassaa ja toisessa lukee, että tästä pääset maksamatta, osa valitsee sen, havainnollistaa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) yritysten veronkiertoa.
Vaikka yritykset venkoilevat globaalisti, EU-maat takertuvat kansalliseen verotusvaltaansa. Nyt kaikki muuttuu, uskoo Sirpa Pietikäinen.
Verotus ei ole seksikäs puheenaihe, koska sitä pidetään byrokraattisena. Ihmiset eivät usko, että veroasiat voivat muuttua.
Näin toteaa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok). Hän uskoo silti, että nyt on vihdoin riittävästi poliittista tahtoa paikata Euroopan unionin veroporsaanreiät.
Verotusta on perinteisesti pidetty erittäin kansallisena. Se peli ei enää vetele, koska rahavirrat liikkuvat kansainvälisesti.
Korjausliikkeitä tarvitaan kipeästi. EU menettää vuosittain yli tuhat miljardia veroparatiisien, aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron takia. Summa on järkyttävä, koska se on kuusi kertaa unionin budjetin kokoinen. Se vastaa kaikkien EU-maiden vuosittaisia terveydenhuoltomenoja tai niiden velkaa yhteensä.
Samalla tavallinen eurooppalainen palkansaaja pulittaa kiltisti veronsa. Epäreilussa asemassa ovat myös ne yritykset, jotka eivät keplottele ja kantavat yhteiskuntavastuunsa.
Tilanteeseen ei pidä puuttua vain sen epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Menetetyillä tuloilla on valtava merkitys valtiontalouksille. Kun ympäri Eurooppaa kärsitään köyhyydestä ja työttömyydestä, tuota summaa tarvitaan erityisen kipeästi.
– Suomessa puhutaan sote-uudistuksesta ja nuorisotakuusta. Menetetyt verorahat ovat pois niistäkin tavoitteista, Pietikäinen sanoo.
Yritykset ottavat ilon irti verojärjestelmien aukoista, kuten Irlannissa temmeltävä yhdysvaltalainen tietotekniikkajätti Apple.
Pietikäinen ei halua syyllistää yrityksiä, joiden ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa.
– Voimme moralisoida, että hyi sinä Apple, hyi sinä Starbucks. Mutta se ei auta mitään. Poliittisen päätöksentekijän on kannettava vastuunsa siitä, että mahdollistaa hyväksikäytön.
Aggressiivinenkin verosuunnittelu on täysin laillista. Siksi on puututtava verojärjestelmiin, muutettava lakeja.
Globaalin ongelman voi ratkaista vain kansainvälisillä sopimuksilla ja sitovalla yhteistyöllä, jota ei vielä ole saatu aikaan EU:ssa saati maailmanlaajuisesti.
Suurin syy on, että kansalliset verojärjestelmät ovat niin kirjavia. Niihin ei haluta kajota, koska verotus kytkeytyy kansalliseen identiteettiin.
Pietikäinen ei usko, että EU-maat ovat olleet turhan diplomaattisia toisiaan kohtaan. Hän arvelee, että jäsenmaat ja parlamentaarikot ovat ennemminkin nostaneet kädet pystyyn taisteluväsymyksestä.
Suhdannevaihtelujenkin vuoksi on aina joku maa, joka sanoo, ettei nyt ole hyvä hetki tälle päätökselle.
Alkuun tarvitaan yhteiset kriteerit veroparatiisille. Toistaiseksi on olemassa vain suosituksia. EU ei ole vielä tehnyt sitovaa päätöstä yhteisen määritelmän luomisesta.
Tarvitaan automaattista tietovaihtoa eri maiden viranomaisten kesken ja yhteinen verorekisteri. Jokaisen maan on pidettävä huolta omista verokäytännöistään – lainsäädännöstä ei ole hyötyä, jos sen toteutumista ei valvota. Myös perusteettomista verovähennyksistä on päästävä eroon.
– Kreikassa laivanvarustamoteollisuus ei maksa ollenkaan veroja.
Helsingin Sanomat kertoi, että Suomen valtionjohto lentää veroparatiiseista vuokratuilla koneilla. Se ei olisi mahdollista, jos käytössämme olisi musta lista yrityksistä, jotka hyödyntävät veroparatiiseja. Nämä yritykset eivät voisi osallistua julkisiin hankintoihin eivätkä saisi tukea valtiolta tai EU:lta. Myös sellaisten pankkien toimilupa voitaisiin evätä, jotka toimivat veroparatiiseissa.
Pessimisti toteaa, että aina jostain löytyy uusi veroparatiisi.
Pietikäinen arvelee, että ryhmäkuri pitää valtiot ruodussa: jos moni sitoutuu yhteisiin, veroparatiiseja kiivaasti vastustaviin sopimuksiin, kynnys toimia sopimuksia vastaan nousee entisestään. Kukaan ei halua olla yksinäinen pahis ulkopuolella – varsinkaan, jos siitä koituu taloudellista tappiota.
Veroparatiisit eivät tee parannusta oma-aloitteisesti. Muiden on pakotettava ne toimimaan.
Pietikäinen kiittää kansalaisjärjestöjen ja median kriittistä asennetta. Veronkiertotapausten riepottelu julkisuudessa mahdollistaa muutoksen.
Viesti on myönteinen: kun riittävän moni välittää ja tuo sen esille, asiat muuttuvat. Verokysymykset eivät ehkä olekaan niin vaikeita ja hallitsemattomia kuin luulemme.
Saana Heinänen, Aamulehti, 01.06.2013
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194816960911/artikkeli/puheenaihe+hyvasti+veroparatiisit+.html
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan