Eurooppalainen hoivastrategia
Euroopan parlamentti valmistelee parhaillaan kannanottoaan Euroopan komission valmistelemaan eurooppalaiseen hoivastrategiaan, joka komission on tarkoitus julkistaa syyskuussa. Olen tämän parlamentin tärkeän kannanoton toinen pääneuvottelija, ja neuvottelut raportista ovat juuri nyt kiivaimmillaan parlamentin poliittisten ryhmien kesken. Parlamentin kannanoton on tarkoitus valmistua ennen kesälomia, jotta voimme vielä vaikuttaa sillä komission syksyisen hoivastrategian sisältöön.
Hoivan rakenteellisiin ongelmiin on puututtava
Hoivaraportti on yksi tärkeimmistä tällä vaalikaudella neuvottelemistani raporteista. Hoivan ongelmat ovat kautta Euroopan varsin samanlaisia, ja tarvitsemme yhteisiä EU:n laajuisia toimia hoivan laadun parantamiseksi. Koronaviruspandemia on kahden viime vuoden aikana tuonut lopullisesti päivänvaloon vakavat ongelmat, joita piilee eurooppalaisessa hoivassa ja terveydenhuollossa. Terveydenhuoltojärjestelmämme tai hoivamme eivät olleet varautuneita pandemiaan eivätkä minkäänlaiseen erikoistilanteeseen. Tämä pitää korjata. Hoivaa on uudistettava niin, että se ottaa paremmin huomioon hoidettavien itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaiset tarpeet, ja niin, että hoitajat voivat paremmin ja saavat enemmän tukea.
Myös hoivan rakenteellisiin ongelmiin on korkea aika puuttua – jos hoiva ei ole sukupuolikysymys, en tiedä, mikä on. Naiset ovat enemmistössä sekä hoivatyöntekijöinä että hoivan saajina. Hoitovelvoitteet ovat lähes 20 prosentille naisista syy pysytellä poissa työelämästä. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia naisten sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin. EU:ssa tehdystä hoivatyöstä noin 80 prosenttia on omaisten hoitamista, ja sen tekijöistä 75 prosenttia on naisia.
Suurista lupauksista huolimatta naisvaltaisen hoiva-alan ongelmia ja esimerkiksi palkkatasoa ei ole edelleenkään korjattu sille tasolle, millä sen pitäisi olla. Hoiva-alan palkkakuoppa johtuu osaltaan siitä, että naisten työtä ei ole historiallisesti arvostettu yhtä paljon kuin miesten. Olen aina ihmetellyt, miksi autojen korjaamisesta maksetaan paremmin kuin ihmisten hoitamisesta.
Omaishoitajille enemmän tukea
Haluan korostaa parlamentin hoivakannanotossa etenkin omaishoitajuuden tunnistamista ja tunnustamista sekä heidän tukemistaan. Tähän tarvitsemme eurooppalaisen omaishoitajaohjelman. Ongelma on, että emme vieläkään aina edes tunnista omaishoitajuutta, varsinkaan silloin, kun se on osa-aikaista. Työssäkäyvä puoliso tai lapsi voi tosiasiallisesti avustaa, hoitaa ja vastata läheisestään päivittäin, ilman että edes hän itse, saati sitten järjestelmämme, tunnistaa tätä omaishoitajuudeksi.
Työssä käyvien osaomaishoitajien asema on usein raskas niin fyysisesti kuin henkisesti. Heitä painavat huoli läheisestä, ajan puute, vaikeus tarvittaessa lähteä työstä kesken kaiken, kotihoidon järjestäminen, välimatkat hoidettavaan ja muut arjen huolet. Hoitajat eivät jaksa, jollei heitä tueta ja auteta. Emme voi olettaa iäkkään puolison hoitavan yksin toista edelleen, kun kummankin hoivan tarve on jo entuudestaan suuri ja koko ajan kasvava. Siksi omaishoitajille tarvitaan elämäntilanteen taloudellinen tuki – lapsilisän tapaan, lakisäteinen kaikille – mutta myös riittävät heidän tarvitsemansa palvelut.
Lisäksi haluan varmistaa, että parlamentin kannanotto vaatii saavutettavaa, kohtuuhintaista ja laadukasta hoitoa kaikille eurooppalaisille. Eurooppalaisen hoivan pitää siirtyä laitoksista kohti entistä yhteisöllisempää ja personalisoidumpaa, yksilön tarpeisiin vastaavaa hoivaa. Lisäksi tarvitsemme selkeitä eurooppalaisia mittareita, joilla arvioida esimerkiksi hoivan laatua, saavutettavuutta ja hyviä käytäntöjä eri jäsenmaissa.
Meidän pitää etsiä yhteistä eurooppalaista ratkaisua, jolla takaamme ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittavan hoivan kaikille eurooppalaisille. Jokainen meistä tarvitsee hoivaa ja on siitä riippuvainen jossain vaiheessa elämäänsä. Hoivan arvostuksen pitäisi olla sen mukaista.
Sirpa somessa
SEURAA SIRPAA