Maakohtaista raportointia koskeva direktiivi edistää veroläpinäkyvyyttä, mutta työ veronkierron kitkemiseksi jatkuu

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät tiistaina sopimukseen julkisesta maakohtaisesta raportoinnista määrittelevästi direktiivistä. Direktiivi on tärkeä askel kohti haitallisten verokäytäntöjen ja verovälttelyn kitkemistä EU:ssa. Suuryritysten verovälttely on globaalisti todellinen ongelma.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät tiistaina sopimukseen julkista maakohtaista raportointia määrittelevästä direktiivistä (public country-by-country reporting, pCBC). Astuttuaan voimaan pCBC-direktiivi on tärkeä askel kohti haitallisten verokäytäntöjen ja verovälttelyn kitkemistä EU:ssa. Toissapäivänä saavutettu sopu ei ollut missään vaiheessa läpihuutojuttu, sillä ennen tätä kevättä direktiivin edistyminen oli vuosia umpikujassa jäsenmaiden erimielisyyksien vuoksi.

Suuryritysten verovälttely on globaalisti todellinen ongelma. Ne eivät vain jätä valtavaa lovea valtioiden talouksiin, vaan aiheuttavat myös yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta markkinoilla. Viime vuosina on paljastunut, että Piilaakson yritysjätit ovat tähän päivään mennessä kiertäneet veroja reilun sadan miljardin dollarin edestä, ja parhaillaan EU:ssa verotuloja menetetään lähes 50-70 miljardia euroa vuosittain samasta syystä.

EU-komissio puuttui ongelmaan vuonna 2016 esityksellään julkisesta maakohtaisesta raportoinnista, joka koskee monikansallisia yrityksiä. Ajankohta oli otollinen, sillä Euroopassa kuohuttivat samana vuonna julki tulleet Panaman paperit, ja lisäksi kansalaisjärjestöt olivat jo pitkään vaatineet puuttumista globaaleihin verojärjestelykäytäntöihin. Ajankohtaisuus ei kuitenkaan edistänyt komission aikeiden edistymistä, sillä direktiivi osoittautui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi tietyille jäsenmaille, jonka vuoksi neuvottelut pysähtyivät vuosikausiksi.

Viisi vuotta myöhemmin, kiitos Portugalin meneillään olevan EU-puheenjohtajuuskauden kovan työn direktiivin edistämisen eteen, saimme vietyä työn loppuun. Työskentelin parlamentin neuvottelutiimissä EPP-ryhmän edustajana niin kutsuttuna varjorapötöörinä asemassa, johon minut nimitettiin jo vuonna 2016. Neuvoston aloitteesta jäässä olleet neuvottelut käynnistyivät loppukeväästä, ja viimeisimmät väännöt käytiin myöhään tiistai-iltana.

Pisimmät neuvottelut käytiin muun muassa raportoinnin sisältövaatimuksista, yritysten tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden raportointivelvollisuuksista, EU:n mustien ja harmaiden listojen sisällyttämisestä tekstiin koskien EU:n ulkopuolisia, verotusasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita sekä uudelleentarkastuslausekkeesta, joka edellyttää nyt sovittujen sääntöjen tarkastamista neljän vuoden jälkeen. Lisäksi keskustelua käytiin niin kutsutun suojalausekkeen sisällyttämisestä, jolla taataan jatkossa yritysten oikeus suojata kaupallisesti arkaluontoisia tietoja viiden vuoden ajaksi.

Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen, mutta koska politiikka on aina kompromisseja, parannettavaa mielestäni olisi tietenkin löytynyt. Nyt sovittu kokonaisuus keskittyy liiaksi eurooppalaisten yritysten raportoinnin syynäämiseen, siinä missä enemmän painoarvoa olisi pitänyt laittaa EU:n ulkopuolisten maiden, etenkin mustalle ja harmaalle listoille sisällytettyjen maiden, raportointivaatimuksiin. Direktiivin tärkein tehtävä on pohjimmiltaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille, ei monimutkaistaa jo säntillisesti verosääntöjä noudattavien yritysten työskentelyä. Luotan silti siihen, että näitä tiettyjä puutteita korjataan pakollisessa uudelleentarkastelussa tulevaisuudessa.

Tämä maakohtaista raportointia määrittelevä direktiivi pitää nähdä ensimmäisenä askeleena veroläpinäkyvyyden kehittämisessä, ei vielä lopputuloksena. Hyvä asia on se, että sopu, joka ei ole aivan säädytön, saatiin ylipäätään aikaiseksi.

Kommentointi on suljettu.