Saamelaisten totuuskomission työstä pitää saada konkreettisia ratkaisuja – ja vihdoin oikeutta saamelaisille

On korkea aika, että saamelaisten totuus- ja sovintokomissio aloittaa vuosien valmistelun jälkeen vihdoin tänä keväänä työnsä ja selvityksensä. Suomella täytyy olla kanttia tunnustaa, että saamelaisten kohtelu on ollut asiatonta. On itsestäänselvää, että julkinen anteeksipyyntö valtiovallalta on tarpeen.

Vahvat osaavat aina puolustaa itseään, mutta sellainen maailma, jossa jokainen pitää huolen ainoastaan itsestään ja vahvat saavat rakentaa yhteiskunnan, on ennemmin tai myöhemmin huono yhteiskunta kaikille. Siksi ihmisoikeuksien puolustaminen on niin tärkeää. Tämän vuoksi olen myös ajanut ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista siitä lähtien, kun olen lähtenyt mukaan politiikkaan, mukaan lukien myös Suomen alkuperäiskansan saamelaisten oikeuksia.

Suomen ulkopolitiikka on ihmisoikeuslähtöistä. Puolustamme suomalaisten vähemmistöjen oikeuksia Venäjällä, hongkongilaisten oikeuksia suhteessa Kiinaan, tai uiguurien, mongolien ja tiibetiläisten oikeuksia, niin kuin aivan oikein onkin. Näemme herkästi muualla tapahtuvia rikkomuksia ja ihmisoikeusloukkauksia, kuten meidän kuuluukin. Suomen ja suomalaisten pitääkin asettua puolustamaan niitä, jotka itse eivät voi sitä tehdä.

Kun vertaamme saamelaisten tilannetta Suomen ulkomaille suuntautuvaan ihmisoikeustyöhön, näyttäytyy saamelaisten kohtelu kuitenkin yhä selvemmin ja räikeämmin epäeettisenä ja epäreiluna. Me seuraamme ja kiinnostumme siitä, miten Yhdysvalloissa on kohdeltu alkuperäiskansoja, Australiassa aboriginaaleja tai Kiinassa uiguureja, ja myös media raportoi näistä aiheista. Sen sijaan saamelaisiin kohdistuneita loukkauksia ja saamelaisten oikeuksien eväämistä ympäröi vaikenemisen muuri sekä politiikassa että mediassa. On ollut järkyttävää havaita, miten kauan meillä on mennyt siihen, että kollektiivisesti näemme ja tunnustamme tämän häpeäpilkun, saamelaisten törkeän kohtelun, omassa historiassamme.

Seurasin pari viikkoa sitten Historioitsijat ilman rajoja ja Arktisen seuran järjestämää tilannekatsausta saamelaisten totuus- ja sovintokomission toiminnan alkamisesta. Kuten professori Antti Pentikäinen tilaisuudessa totesi, totuus täytyy kohdata ja asiat täytyy keskustella lävitse, jotta ihminen voi olla sujut itsensä, historian ja tulevaisuuden kanssa. On tehtävä sovinto menneisyyden kanssa ja sovitettava tehdyt virheet.

On korkea aika, että saamelaisten totuus- ja sovintokomissio aloittaa vuosien valmistelun jälkeen vihdoin tänä keväänä työnsä ja selvityksensä. Historian vääryydet tiedetään ilman selvitystäkin, ja esimerkiksi maanomistuskysymyksen ongelmien toteamiseen ei tarvittaisi edes komission tutkinnan tuloksia. Me emme tarvitse totuuskomissiota vain kirjaamaan jo tapahtunutta tai pelkäksi vääryyksien ja epäkohtien kertomisen ja toistelun foorumiksi, vaan sen on myös aktiivisesti esitettävä ratkaisuja ja johtopäätöksiä siitä, miten näihin jo tapahtuneisiin rakenteellisiin vääryyksiin voidaan puuttua niiden korjaamiseksi.

On myös varsin silmiinpistävää, että viisijäsenisessä komissiossa ei ole mukana saamelaisia, vaikka saamelaiskäräjillä ja kolttien kyläkokouksella onkin mahdollisuus nimetä jäseniä komissioon. Suomi on ylipäätään sovintotyössä jäljessä muita: esimerkiksi Norjassa sovintoprosessissa ollaan jo paljon pidemmällä. Totuus- ja sovintokomitean on syytä käydä läpi saamelaisten kokemat yritykset hävittää heidän kielensä ja kulttuurinsa sekä rotuhygieniaan liittyvät kysymykset. Syytä on keskustella myös Saamelaiskäräjistä ja saamelaisten vaillinaisesta itsehallinnosta. Saamelaiskäräjien legitimiteettiä on viime vuosina jopa kyseenalaistettu, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastaista.

Maanomistusoikeus on vain yksi saamelaisiin liittyvistä lukuisista ”kiistoista”, jota ei vuosikausien aikana ole selvitetty. Saamelaisten alkuperäiselinkeinot ansaitsevat suojan ja saamelaiset oikeuden maihinsa. Metsänkäytön paineet ovat nykyaikana vain lisääntyneet, ja saamelaisten kuuntelu metsä- ja maanomistusasioissa on yhä aivan minimaalista. Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että maanomistusoikeudet alueella kuuluvat alkuperäiskansalle.

Nyt Suomella on viimeinen hetki palata sivistysvaltioiden joukkoon ja korjata nämä asiat. Suomella täytyy olla kanttia tunnustaa, että saamelaisten kohtelu on ollut asiatonta. On itsestäänselvää, että julkinen anteeksipyyntö valtiovallalta on tarpeen. Saamelaisten surkea kohtelu on ollut pitkään jatkuvaa ja tietoista Lapissa ja koko Suomessa, ja sen takia on aika julkiseen anteeksipyyntöön ja maakysymyksen ratkaisuun. Suomen on myös korkea aika ratifioida ILO 169 -sopimus alkuperäiskansojen oikeuksista – on törkeää ja häpeällistä, että Suomi ei ole sitä vieläkään tehnyt.

Saamelaisten ja valtaväestön välille täytyy saada aikaan luottamus. Tällä hetkellä se puuttuu, eikä tarvitse paljon miettiä, miksi näin on. Saamelaiset ovat pitkään olleet Suomessa lähinnä viihdeteollisuuden ainesta joko turismissa tai sketsiohjelmissa. Maankäyttöoikeuksista on puhuttu kymmeniä vuosia, eikä kukaan ole tehnyt asialle mitään. Ei ihme, ettei luottamusta ole, ja tässä on valtaväestön ja Suomen valtion paikka katsoa peiliin. On pidettävä huolta, että totuuskomission toiminta ei jää pelkäksi kuunteluksi ja voivotteluksi, vaan se johtaa toimenpiteisiin ja aitoon luottamuksen rakentamiseen.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa tästä aiheesta reilun 10 vuoden välein tällainen laajempi moraalinen purskahdus. Toivon kovasti, että seuraava teksti 10 vuoden päästä ei enää ole tarpeen.

Kuva: Sámediggi / Saamelaiskäräjät

Kommentointi on suljettu.