Kannanotot

Blogi

Piensijoittajat pääomamarkkinaunionin keskiöön

22.6.2015 BlogiSirpa sanonutVauras Eurooppa Kannanotot

Muutama viikko sitten (2.6.2015) Helsingin Sanomat uutisoi yli 90-vuotiaasta miehestä, joka toteutti kalliita sijoituspäätöksiä sijoitusneuvojan ohjeiden mukaan. Tapaus on yksi surullinen esimerkki lisää siitä, miten yksityishenkilöiden asema sijoitustoiminnassa on liian haavoittuvainen väärien neuvojen ja monimutkaisten päätösten kanssa puntaroidessa.

Samaan aikaan kun tällaiset esimerkkitapaukset herkästi vieraannuttavat ihmisiä rahojensa sijoittamisesta, Euroopan komissio lanseeraa EU:lle pääomamarkkinaunionia. Pääomamarkkinaunionin tarkoitus on lisätä varallisuutta talouden kiertoon mobilisoimalla yksityishenkilöiden säästöjä kasvuyritysten tarpeisiin, ja luoda näin uutta nousua talouteen. Samalla onnistuneet kasvuhankkeet poikisivat lisää varallisuutta niihin sijoittaneille ihmisille.

Miten ylitetään kuilu piensijoittajien epäluuloisuuden ja kasvavien yritysten investointirahan tarpeen välillä? Tämä kysymys on pääomamarkkinaunionin toteutumisen ytimessä. Ratkaisuksi ongelmaan komissio on esittänyt mm. yksinkertaisten ja läpinäkyvien arvopapereiden (eli sijoituskohteiden) luomista, pörssiyritysten esitteiden selkeyttämistä, sekä rajat ylittävien investointien esteiden poistamista.

Kyseessä on kuitenkin myös laajempi yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma, nimittäin se miten näemme sijoittajan aseman finanssimarkkinoilla. Sen sijaan, että piensijoittajat olisivat aktiivisia oman varallisuutensa hallinnoijia, heidät usein nähdään passiivisina sivustakatsojina, joiden omaisuutta käsitellään pankkien ja sijoitusneuvojien toimesta. Pahimmillaan roolina on olla pelkkä finanssimarkkinoiden rattaiden osa, joka jää puristuksiin suurempien voimien myllätessä monimutkaisessa koneistossa.

Piensijoittajat eivät kuitenkaan ole yksi homogeeninen ryhmä, joille sopivat tai eivät sovi samat sijoituskohteet. Jokainen sijoittaja on erilainen, ja tekee päätöksiä omien arvojensa ja elämäntilanteensa pohjalta. Näin myös sijoitusneuvojien tulisi kohdata asiakkaansa. Sijoittajien tietämys finanssimarkkinoista ja ymmärrys oman henkilökohtaisen taloutensa tilasta vaihtelevat. Toisille voivat sopia suuret kertasijoitukset kasvumarkkinoille, kun taas toinen sijoittaa mieluummin vähän kerrallaan suhteellisen vakaaseen rahastoon. Tärkeintä on varmistaa, että jokaiselle löytyy sopiva sijoituskohde. Riskinottokin on sallittua, kunhan ymmärtää sen mahdolliset vaikutukset ja on valmiutta kantaa seuraukset.

Keskeistä luottamuksen palauttamiseksi on paitsi tehostaa olemassa olevan lainsäädännön ja ohjeistusten valvontaa, myös tukea kansalaisten omaa taloudellista toimijuutta. Yleisen talousymmärryksen lisäksi jokaisen tulisi kyetä käytännössä selvittämään, miten esimerkiksi korot vaikuttavat omiin lainoihin tai sijoituksiin, mitkä sijoitustuotteet sopisivat itselle parhaiten, sekä näkemään mitkä ovat riskit jos ei harrasta minkäänlaista säästämistä tai sijoittamista. Oman talouden hallinta on kansalaistaito siinä missä ruoanlaitto tai siivoaminenkin.

Ihmisen oma aktiivisuus ja ymmärtämys eivät kuitenkaan poista sijoitusneuvojien vastuuta selvittää, onko neuvoteltu sijoitustuote todella asiakkaan kannalta paras mahdollinen, ja kertoa sen kokonaisvaltaiset vaikutukset.

Tulevaisuudessa toivottavasti myös digitaalinen kehitys tuo entistä enemmän vaihtoehtoja ja tietoa ihmisten tarpeisiin. Esimerkiksi kännykkäsovellusten avulla ihmiset voisivat nykyistä helpommin seurata sijoituskohteina olevien yritysten tulosta ja toimintaa, sekä tehdä pieniä sijoituksia ilman välikäsiä. Pienistä yksittäisistä sijoituksista koottava joukkorahoitus toisi tarvittavaa pääomaa kasvuyrityksille, mutta jakaisi riskin hajautetusti, jolloin mahdolliset tappiot eivät koituisi vain muutaman harvan kannettavaksi.

Pääomamarkkinaunionia rakennettaessa yksittäisen sijoittajan asema tulee olla uudistusten keskiössä, sillä talous pyörii parhaiten silloin kun se palvelee tavallisia ihmisiä. Viime vuosina on toteutettu suuria rakenteellisia uudistuksia, mutta nyt näkökulman on syytä tarkentua myös meihin kansalaisiin, ja tarkastella mitkä pienetkin muutokset voisivat tehdä suuren eron sen välillä, saako ihminen kasvatettua omaisuuttaan – samalla kun vapauttaa pääomaa yritysten tarpeisiin – vai säilyvätkö rahat sukanvarressa menettämässä arvoaan hitaasti, mutta varmasti.

Sirpa Pietikäinen

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan

Kysy Sirpalta

Kysy Sirpalta

Tilaa uutiskirje

Tilaa uutiskirje

Liity tukijoukkoihin

Liity tukijoukkoihin

Saatat olla kiinnostunut myös näistä kannanotoista