Pandoran paperit: Verovälttelyyn on ratkaisuja, jos vain haluamme niitä käyttää

Viikonloppuna ilmi tulleet Pandoran paperit paljastivat jälleen isoja väärinkäytöksiä ja epämääräisiä taloudellisia kytköksiä. Emme voi sanoa, että EU on verovälttelyssä ja veronkierrossa aseeton, sillä meillä on pitkä lista ratkaisuja. Kyse on vain tahdosta ottaa niitä käyttöön.

Verovälttely on moraalisesti väärin, valtioille taloudellisesti raskasta ja heikentää sääntöjä kunnioittavien yritysten kilpailuasemia. Usein rahat myös päätyvät epämääräisiin kohteisiin, kuten sunnuntaina ilmi tulleista Pandoran papereista on voitu huomata. Suoraan tai välillisesti niillä voidaan tukea jopa rikollista toimintaa.

Viimeisimmässä paljastuksessa nähtiin, että esimerkiksi venäläisten energiayhtiöiden omistus on merkittävissä määrin lipunut veroparatiiseihin ja saattaa olla Putinin poliittisen vaikutuksen alla. Veroparatiiseihin ohjatuilla rahoilla myös rahoitetaan Venäjän kyberhyökkäyksiä EU:n sisällä ja sosiaalisessa mediassa tai oikeistopopulististen EU-skeptikkojen toimintaa, kuten Unkaria, Tšekin Andrej Babišia tai äärioikeistolaista Marine Le Penin puoluetta Rassemblement Nationalia Ranskassa.

Rahat siis päätyvät haittaamaan koko EU:ta. Siksi EU:n pitää arvioida muun muassa energia-asioissa strategista itsenäisyyttä nyt hyvin tarkasti ja miettiä, millaista toimintaa haluammekaan energiahankintojen kautta olla rahoittamassa.

Aluksi on kuitenkin tehtävä selväksi, että veronkierto, verovälttely ja verosuunnittelu ovat eri asioita. Veronkierrossa harjoitetaan tieten tahtoen laitonta ja rikollista toimintaa. Verovälttelyssä ja aggressiivisessa verosuunnittelussa käytetään hyväksi eri maiden erilaisia verojärjestelyjä, suositummuuskohteluita tai veroparatiiseja. Se ei ole laitonta, mutta ei myöskään lain hengen mukaista. Verosuunnittelu taas on täysin laillista. Tavallinen kuluttajakin vähentää verotuksessaan työmatkat ja erilaiset hankinnat.

Veronkiertolainsäädäntöä ja veroavoimuutta on yritetty kursia kasaan EU:ssa noin 20 vuotta. Askelet ovat olleet tuskastuttavan hitaita, mutta Pandoran papereiden kaltaiset paljastukset nytkäyttävät lainsäädäntöä aina pienen askelen eteenpäin. Ongelmaa ei kuitenkaan ole saatu ratkottua riittävästi.

Varsinkin nyt koronaviruspandemian ja EU:n elvytyspaketin Next Generationin jälkeen velkatasot nousevat huimasti koko maailmassa, EU:ssa ja kaikissa jäsenmaissa. Velkatason hallinnalla on vaikutuksia julkisiin menoihin, joista suurin osa on sosiaali- ja terveysmenoja. On iso riski, että julkisten menojen leikkaukset kohdistuvat niihin. Se on epäreilua ja surullista, koska samaan aikaan arvioiden mukaan verovälttelyn seurauksena maailmassa aiheutuu noin tuhannen miljardin verotulojen menetykset vuosittain. Suomalaiset ja suomalaiset yritykset ovat tunnollisia veronmaksajia, mikä on hyvä, mutta myös nykyisessä tilanteessa epäreilua. Verovälttelyn ja veronkierron jatkuminen nakertaa suomalaisyritysten kilpailuasemaa.

Ratkaisuja tähänkin ongelmaan löytyy, jos niitä vain halutaan käyttää. Ensimmäinen keino on toteuttaa EU:n alueella aito, automaattinen tulo- ja verotietojen vaihto. Tämä tarkoittaa, että jokaisella kansalaisella, yrityksellä ja yhteisöllä on verotunnistetieto, kuten Suomessakin. Tätä verotunnistetietoa (TIN) on valmisteltu ja siitä on puhuttu jo yli 10 vuotta. Tämän verotunnistetiedon avulla tiedot kaikista tulolähteistä, olivatpa ne yritystuloa, pääomatuloa tai palkkatuloa, siirrettäisiin automaattisesti edunsaajan verottajalle, aivan kuten nyt Suomessa Suomen ansiotietojen osalta tapahtuu. Automaattinen tietojensiirto olisi helppoa, koska tulonsaajien ei tietoja tarvitse erikseen ilmoittaa, ja kaiken lisäksi se paikkaisi suuren osan nykyisestä porsaanrei’istä, kun todellinen, lopullinen tulonsaaja olisi a) aina tiedossa ja b) verotietojen toimittamisen lähtökohtana.

Toinen keino on, että EU:n kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevaan lainsäädäntöön lisättäisiin kohta, jossa yritys ilmoittaa yksinkertaisella kyllä/ei ”raksi ruutuun”-menettelyllä, onko se käyttänyt EU:n sisällä tai sen ulkopuolella erilaisia verosuositummuuskohteluita. Jos vastaus on kyllä, tilintarkastetussa vuosikertomuksessa olisi eriteltävä, mitä ja missä.

Kolmanneksi veronkierto ja aggressiiviset verovälttelytoimet tulisi määritellä rahanpesurikoksiksi. Tämä on normaalia EU-lainsäädäntöä, josta voidaan päättää normaalilla määräenemmistöllä, jolloin se ei vaadi jäsenmaiden yksimielisyyttä. Siksi tätä mahdollisuutta pitäisi käyttää nyt. Eurooppalaiseen ohjausjaksoon pitää myös jatkossa saada veroindikaattori, joka tukee aggressiivisen verosuunnittelun hillitsemistä EU:ssa erityisten maakohtaisten suositusten avulla.

OECD:n alaisella rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisella toimintaryhmällä FATF:lla on kansainvälinen sopimus veronkierron estotoimista ja lista veroparatiiseista, mutta tämä ja myös vastaava EU-lista ovatliian väljiä. Listat pitäisi katsoa uudelleen läpi. OECD:ssä on juuri saavutettu sopimus yritysten minimiverosta, joka on asettumassa 15 prosenttiin. Samalla tapaa on syytä aloittaa neuvottelut FATF:n pohjalta kansainvälisestä sopimuksesta, joka asettaa rajat ja sanktiot veronkierrolle. Lisäksi tarvitsemme EU:lle lainsäädännön yhteisestä yhteisöverokannasta (CCCTB, common consolidated corporate tax base), eli määritelmän siitä, miten yritysverotus lasketaan. Laskutapa olisi joka maassa sama, kun tällä hetkellä laskenta tehdään eri maissa eri tavoin. Verotasoon CCCTB ei vaikuttaisi, vaan se olisi edelleen joka maan itsensä päätettävissä. EU:n olisi myös syytä perustaa aggressiivisia verojärjestelyjä ja alhaisia verokantoja koskeva kehys FATAL (Framework on Aggressive Tax Arrangements and Low-rates), joka korvaisi nykyiset käytännesäännöt.

Emme voi sanoa, että EU on asiassa aseeton, sillä meillä on pitkä lista ratkaisuja. Kyse on vain tahdosta ottaa niitä käyttöön.

Lokakuun ensimmäisen täysistunnon aikana keskustelimme parlamentissa haitallisten verokäytäntöjä koskevan EU-politiikan uudistamisesta, mukaan luettuna käytännesääntötyöryhmän uudistamisesta (tunnetaan myös nimellä Code of Conduct Group). Yritysverotuksen käytännesäännöt ovat vuodesta 1997 lähtien olleet EU:n pääasiallinen väline haitallisen verokilpailun estämisessä. Käytännesäännöt ovat ei-sitova väline, jonka tarkoituksena on säilyttää EU:n verokehys, joka mahdollistaa tasapuoliset toimintaedellytykset verotuksen alalla.

Reilun kahdenkymmen vuoden aikana verojärjestelmien vertaisarviointi on vähentänyt huomattavasti haitallista verokilpailua ja johtanut tämän seurauksena veroetuusjärjestelmien vähenemiseen unionissa. Edelleen kuitenkin toimia tarvitaan. Parhaillaan EU:ssa verotuloja menetetään arvion mukaan lähes 50-70 miljardia euroa vuosittain. Vaikka kaikki jäsenmaat eivät ole halukkaita puuttumaan EU-tasolla verotukseen, on yhteinen vastuu globaalin veronkierron kitkemiseksi unionina kannettava.

Kuva: Lukasz Radziejewski / Unsplash

Kommentointi on suljettu.