Ekosidin eli ympäristötuhon tunnistamisella EU:ssakin on kiire

Joidenkin hallitusten vastuuton ilmastopolitiikka voitaisiin tulkita ympäristötuhoksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Rikos ihmisyyttä vastaan on kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan alla oleva rikos. Ympäristötuhosta aiheutuva lisääntyvä kuolleisuus on myös jatkossa tulkittava kansanmurhaksi, ekosidiksi, eli rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Hyvä ja terve elinympäristö sekä elinkelpoinen maapallo ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat meille kaikille. Niitä täytyy edistää muun muassa hyvällä ilmastopolitiikalla ja päästöjä vähentämällä. Toisaalta myös niiden tuhoamisesta pitää joutua vastuuseen.

Ekosidi, ympäristötuho, voidaan ymmärtää yleisesti ekosysteemien ja luonnon massatuhona, jonka vaikutukset luonnolle ovat laajat, vakavat tai systemaattiset. Kansainväliset kampanjat ajavat ekosidin tunnistamista kansainväliseksi rikokseksi. Toisaalta se voi myös viitata vastuuttomaan ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan, jonka johdosta suuri määrä ihmisiä kuolee.

Stockholm Resilience Centre on määritellyt yhdeksän olemassaolomme kannalta kriittistä tekijää, planetaariset rajat, joiden sisällä meidän tulisi pysyä säilyttääksemme elinmahdollisuutemme tulevaisuudessakin. Planetaariset rajat lajien sukupuuton ja typen sekä fosforin kiertojen osalta ovat hälyttäviä. Ilmastonmuutos ja maankäytönmuutos ovat vaaravyöhykkeellä. Rajojen määrittely on hankalaa ja niiden ylittäminen voi aiheuttaa muutoksia, joita on mahdotonta ennakoida.

On kuitenkin selvää, että taloutemme ja elämämme ovat riippuvaisia luonnosta. Arvioiden mukaan hoitamaton ilmastonmuutos kustantaisi kymmenen vuoden päästä kymmenkertaisesti COVID-19:n aiheuttaman talouden takapakin verran. Luonto tarjoaa meille puhtaan veden, ilman ja ravinnon.

Maailman luonnon monimuotoisuus vähenee kiihtyvällä tahdilla huolimatta monista kansainvälisistä tavoitteista. WWF:n Living planet -raportin mukaan maailman villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 68 prosenttia vuosien 1970-2016 välillä. Myöskään Suomi ei ole onnistunut saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi, vaan lajikato on jopa kiihtynyt. Suomen 48 000 eliölajista jopa joka yhdeksäs on uhanalainen.

Me ihmiset olemme toiminnallamme hävittäneet maapallolta lukemattomia lajeja, ja sama meno näyttää jatkuvan, ellemme nyt ryhdy toimiin. Jopa 81 prosenttia lajien elinympäristöistä EU:ssa on kehnossa kunnossa.

Ilmastonmuutos kiihdyttää lajikatoa, joka osaltaan heikentää sopeutumiskykyämme ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos pahentaa myös radikaalisti kaupunkien huonon ilmanlaadun vaikutuksia esimerkiksi astmaatikoilla tai sydänsairailla. Vuoden 2019 helleaallot Suomessa lisäsivät yli 65-vuotiaiden kuolleisuutta 10 prosenttia.

Kenen vastuulla on se, että ihmisiä kuolee allergioihin tai syöpätauteihin sen vuoksi, että ilmanlaatuvaatimuksia tai kemikaalilainsäädäntöä ei noudateta, vaikka tiedämme niiden välisen yhteyden? Esimerkiksi hormonihäirikkökemikaalit ovat monien sairauksien taustalla ja keskeisiä karsinogeeneja, eli syöpää aiheuttavia. Niillä on pitkäaikaisvaikutuksia, jotka ovat peruuttamattomia.

Terveydelliset vaikutukset ovat poliitikkojen ja valtioiden tiedossa, joten joidenkin hallitusten vastuuton ilmastopolitiikka voitaisiin myös tulkita ympäristötuhoksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Rikos ihmisyyttä vastaan on kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan alla oleva rikos. Ympäristötuhosta aiheutuva lisääntyvä kuolleisuus on myös jatkossa tulkittava kansanmurhaksi, ekosidiksi, eli rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Suomen rikoslain 11. luvussa rikos ihmisyyttä vastaan on määritelty rikokseksi, joka osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä – – aiheuttaa hänelle muulla tavoin suurta kärsimystä – – taikka vahingoittaa vakavasti hänen terveyttään taikka tuhoaa väestöä asettamalla sitä tai sen osaa hävittäviä elinehtoja tai muulla tavoin.

Ongelma tulee hyvin konkreettisesti esille myös kehittyvissä maissa esimerkiksi jäteviennin kautta. Jos viemme paljon haitallista ja vaarallista elektroniikka- ja laivaromua purettavaksi huonoihin ja suojaamattomiin oloihin, joissa ihmiset sairastuvat jätteitä käsitellessään, voimme kysyä, mistä tässä oikeasti on kysymys.

Keskustelu ympäristötuhosta on saanut jalansijaa poliittisissa keskusteluissa, eikä Euroopan parlamentti ole poikkeus. Ympäristötuhon tunnistamisella on kiire. Tulevat kuukaudet näyttävät parlamentin kannan ekosidin tunnistamiseen lainsäädännössä. Tärkeä paikka tulee olemaan vuoden 2021 toisella puolikkaalla, kun vuoden 2008 ympäristörikosdirektiiviä uudelleenarvioidaan.

Itse esitin ilmastonmuutosten vaikutukset ihmisoikeuksiin -raportin yhteydessä ympäristötuhon ekosidin käsitteen käyttöönottoa EU:ssa.

Myös Suomessa Ecocide Law Finland vaatii Suomen hallitusta tukemaan ympäristötuhon kansainvälistä kriminalisointia.

Kolumni on julkaistu alunperin Voima-lehdessä 5. tammikuuta 2021.

Kommentointi on suljettu.