Turkistarhauksessa tuotantoeläimet elävät ympäristössä, joka ei ole niille luontainen ja joka aiheuttaa yhdessä eläinten kohtelun kanssa niille kärsimystä. Kaikessa eläintuotannossa on tärkeää, että eläimen telos – eli luontaiset käyttäytymistarpeet – toteutuvat.

Sikäli kun turkistarhausta jossakin päin maailmaa tulevaisuudessa halutaan ylläpitää, se tarkoittaisi, että eläinten elinympäristön olisi oltava luontaisten käyttäytymistarpeiden mukainen, sosiaalisen käyttäytymisen, lisääntymisen, tilan ja virikkeiden osalta. Myös epäterveeksi riistäytynyt eläinten jalostaminen on lopetettava. Eläinten ruokinnan ja käsittelyn on edistettävä niiden hyvinvointia ja eläinten lopettamisen on oltava eettisesti kestävää. Tähän turkistuotannolla on pitkä matka, jos tämä ylipäänsä on edes mahdollista. Mikäli edellä mainittuja vaatimuksia ei voida toteuttaa, turkistarhaus on lopetettava.

Nykyiseen turkistuotantoon liittyvä kohtuuton kärsimys ei ole hyväksyttävää, vielä vähemmän kun kyse on vain ihmisten turhamaisuuden tyydyttämisestä. Yhä useammat valtiot, kuten jopa Puola, ovat EU-alueella jo kieltäneet turkistarhauksen. Vastaava päätös voidaan tehdä kansallisesti jokaisessa jäsenmaassa. Tätä mallia Suomenkin olisi syytä noudattaa.

Tällä hetkellä EU:lla ei ole toimivaltaa kieltää turkistarhausta muutoin kuin kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä. Tuotantoeläinten hyvinvointivaatimuksia voidaan EU:ssa enemmistöpäätöksin kuitenkin luoda tiukkoinakin. Tiukkojen hyvinvointivaatimusten luomista pidänkin kaikkein kiireisimpänä ja tehokkaimpana strategiana puuttua turkistarhauksen ongelmiin. Olen sitä mieltä, että turkistarhaus voidaan pitkällä aikavälillä kieltää koko EU:n alueella.

Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan