Aika herätä

Luonnon köyhtyminen ei ole mielipidekysymys vaan hälyttävä luonnontieteellinen fakta.

Luonnon monimuotoisuus ja sen elinvoima heikkenee kiihtyvällä vauhdilla. Luonnon tuottamien ekosysteemipalvelujen, kuten pölyttäjien häviäminen, uhkaa ruuantuotantoamme ja taloutemme toimintakykyä. Kalakannat katoavat ja maapallolla on enemmän ihmisiä, tuotanto- ja seuraeläimiä kuin muita nisäkkäitä.

Luonnon köyhtyminen ei ole mielipidekysymys vaan hälyttävä luonnontieteellinen fakta.

Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:in tänään julkaistun raportin mukaan ihminen on muokannut merkittävästi 75 % maapallon maapinta-alasta ja 85 % kosteikoista on menetetty. 66 % merialueista on monialaisen, kertautuvan ihmisten aiheuttamien muutoksen kohteena. 25 % lajeista on uhanalaisia. Miljoona lajia on katoamassa lähivuosikymmeninä.

Näiden tietojen pitäisi herättää huolemme, että jotakin on vakavasti pielessä luonnon systeemin tasapainossa.

Luonnon monimuotoisuuden katoaminen on merkittävin yksittäinen ympäristöuhka planeetallemme. Sanotaan, että nyt on parhaillaan käynnissä 6. joukkosukupuutto maapallon historiassa.

Niin Suomessa kuin EU-tasollakin on asetettu tavoitteeksi biodiversiteettikadon pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä, mutta tavoitteen toteutuminen ei ole tullut yhtään lähemmäksi viime vuosien aikana, päinvastoin. Valitettavasti politiikassa on nyt pikemminkin paineita kiihdyttää lajikatoa, niin uhanalaisten eläinten, kuten suurpetojen kuin lisääntyvän luonnonresurssien käytön vuoksi biotaloudessa, kuten metsissä.

Ihmisen elinympäristölle aiheuttama muutos – metsätyyppien häviäminen, ilmaston nopea lämpeneminen, merten happamoituminen – on liian raju, jotta luonto pysyisi elinvoimaisena mukana. Ja toisin päin heikentyneet ekosysteemit kestävät entistä heikommin ilmastonmuutosta.

Meidän on lopultakin toimittava näiden faktojen pohjalta nopeasti.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on asettava ilmastonmuutoksen ohella kansallisen, EU:n ja kansainvälisen politiikan prioriteettilistan kärkeen. Ympäristökustannukset ja haitalliset vaikutukset on sisäistettävä kattavasti osaksi talouden mekanismeja aiheuttaja maksaa periaatteen mukaisesti.

On omaksuttava vahva ekologisen kompensaation vaatimus: jos uusia alueita otetaan ihmisen käyttöön, vastaava alue on suojeltava tai ennallistettava muualla.

Suojelualueita on lisättävä merkittävästi. Suomessa on pikaisesti toteutettava mm. jo aiemmin valmisteltu soidensuojeluohjelma ja lisättävä vanhojen metsien suojelua.

Lisätietoa raportista: https://www.ipbes.net/

Helsingin Sanomat: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006093987.html?share=b5b13c4f6353e0faec2da07b3752f214

Kommentointi on suljettu.