Rauhantyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Ihmisoikeuksien toteutus on yksi rauhan edellytys. Yksilön oikeudet meille takaa mm. YK:n ihmisoikeusjulistukset. Niistä ensimmäinen, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 1948, melkein 50 vuotta sitten. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle, joka puolella ja aina. Toisaalta rauha on myös ennakkoedellytys ihmisoikeuksien täysimittaiselle toteutumiselle.

Rauhantyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja konfliktin välittömien syiden lisäksi ymmärrystä inhimillisen turvallisuuden ja perustarpeiden täyttymisen merkityksestä yhteiskunnan vakaudelle ja yksilön hyvinvoinnille. Lähtökohtana kaikelle rauhantyölle tulisi olla osallisuus. Inhimillisen turvallisuuden onnistuminen on yhtä paljon kiinni naisten, nuorten ja vähemmistöjen tarpeista ja resursseista, jotka vain he pystyvät kiteyttämään ja identifioimaan.

Globaalissa maailmassa me olemme pieniä ja haasteet ovat suuria. Moni maailman haasteista sekä ratkaisuista ovat rajoja ylittäviä. Uudet kansainvälisen rikollisuuden, terrorismin ja cyber-hyökkäysten ilmentymät, mutta myös isot haasteet, kuten ilmastonmuutos on näistä hyviä esimerkki.

Yksi ihminen ei yksinään voi ratkaista terrorismia, yksi kunta ei voi vastata sosiaaliturvasta eikä Suomi yksin maailmassa valvoa Euroopan pankkijärjestelmän vakautta. Tarvitsemme haasteiden kokoisia järjestelmiä – kuten Euroopan Unionia ja YK:ta.

On sydäntä raastavaa, kuinka päivittäinen uutisvirtamme on täynnä tilanteita, joissa ihmisoikeudet eivät toteudu ja konfliktit repivät perheitä. Yhteiskuntien jälleenrakentaminen tuntuu haastavalta, melkein mahdottomalta.

Kataloniassa eilen järjestetty kansanäänestys maan itsenäisyydestä on yksi esimerkki epäonnistuneesta rauhanprosessista. Vaikka kansanäänestys onkin Espanjan perustuslain vastainen, ei poliisin voimankäyttö ole missään tapauksessa oikeutettua. Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu äänestää demokraattisesti järjestetyissä vaaleissa yhteisestä tulevaisuudesta. Euroopan unionin tuleekin ottaa kantaa Katalonian tapahtumiin.

Kuitenkin historia on osoittanut, että maailma voi vastata konflikteihin rauhanomaisin keinoin. Yli 100 miljoonaa ihmishenkeä vaatineiden ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen haluttiin välttää tulevaisuuden sotia; tätä varten päätettiin perustaa ensin Kansainliitto ja sitten YK. Toisen maailmansodan järkyttävät ydinpommitukset vielä tuoreena mielessä, YK:n yleiskokouksen ensimmäinen päätöslauselma vuonna 1946 perusti komission hakemaan ratkaisuja ydinvoiman keksimiseen liittyviin ongelmiin.

Tarve YK:n kaltaiselle järjestölle ei ole hävinnyt minnekään – päinvastoin. Meillä on oltava tulevaisuudessakin kansainvälisesti legitiimi neuvotteluareena; paikka, jossa asioista on mahdollista keskustella ja sopia yhteisesti.

Samaan aikaan poliittinen ilmapiiri on muuttunut huolestuttavampaan suuntaan. Keskustelua käydään yhä useammin musta-valkoista me-he vastakkainasettelua käyttäen. Vastakkainasettelun sijaan tuleviin haasteisiin tulee varautua yhdessä, hyvissä ajoin ja historianoppeja hyväksi käyttäen.

Rauhantyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Sekä sisäiset vastakkainasettelut että globaalin tilanteen kiristyminen korostaa tämän työn merkitystä. Olisi tarpeen ja moraalisesti oikein, että myöskin valtio tukisi järjestötyötä entistä enemmän sen sijaan, että resursseja viedään nykyisestäkin.

Paras rauhantyö on ennalta ehkäisevää. Siinä meillä jokaisella on kunniatehtävä. Tavalla, jonka kohtaamme ihmisiä jokapäiväisessä elämässämme, toista ihmistä kohtaan osoittamallamme kunnioituksella on merkitys.

 

 

Kommentointi on suljettu.